torstai 21. syyskuuta 2017

Sellainen syyskuu


Näihin päiviin on tullut otettua valtavasti kuvia. 
Niin paljon mun lempiasioita ympärillä nyt.
Ehkä se on samalla jonkinlaista kiitollisuuspäiväkirjaa kaikesta siitä kauniista ja rakkaasta, mitä on lähellä. 
Musta se on tärkeää, löytää jokaisesta päivästä ne ilahduttavat, onnea tuovat jutut, ihan pienetkin. 

Lempeää loppuviikkoa ♥

maanantai 11. syyskuuta 2017

Alkusyksyn iloja


- Viimeiset lämpimät päivät, kun voi heilua kesämekossa
- rakkaat, ahkerat tytöt 
- kissanpennut, jotka täyttää mun kamerani muistikortin söpöydellään, ja jokaisen vapaan hetken, jonka pyöritellä niitä sylissä
- kaikki ihanat luontojutut, punertuvat lehdet, kultainen vilja, viimeiset luonnonkukat, puut
- syksyn pehmeät auringonsäteet
- lempeässä tuulessa putoilevat keltaiset lehdet
- vähällä vaivalla arjessa ojennuksessa pysyvä koti
- kun päivät entisestään tasoittuu ja rutiinit löytyy, kiireettömyyskin löytää kotiin pikkuhiljaa
- no oikeastaan koko arki, tykkään, tykkään

Hyvää mieltä tuleviin päiviin ♥

torstai 7. syyskuuta 2017

Pikku touhutassut


Pikku kissavauvojen ensimmäiset viikot jännitin aikalailla, että kaikki uusi järjestyy hyvin, että vauvat kasvaa niinkuin kuuluu, että emo voi hyvin ja että kaikki muukin on kohdillaan. Heräilin öisin pienempäänkin miukunaan ja tarkistelin moneen kertaan, että kaikki sujuu.
Huomenna pikkukissat täyttää 5 viikkoa, ja nyt elellään hauskoja aikoja. Toki edelleen huolin, että talo on kissavauvaturvallinen, ja ettei pikku karvapallot joutuisi mihinkään pinteeseen, mutta nyt on monta tärkeää etappia jo saavutettu. 

Penturuokaa haukataan, kuin vanhat tekijät, vessapuuhat onnistuu oikeaan osoitteeseen ja fyysiset taidot kasvaa kaiken aikaa. 

Pikkuisista on kasvanut leikkisiä, touhukkaita, kiipeileviä ja painivia pikku riehujia, uteliaita ja hassuja villasukassa roikkujia. Jokainen on omanlaisensa hurmaava persoona. 

Nenänpäät ruuassa ja tassuissa hiekkaa, alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa elämä muuallakin kuin kotipesän läheisyydessä, ja seikkailut odottaa (ja meillä muilla harmaat hiukset, että missä kiipelissä ne seuraavaksi vipeltää). 

Tätä tässä yhdellä kädellä kirjoitellessa, kun yksi lämpöinen karvakerä nukkuu sylissä toisella kämmenellä, en tiedä paljon hellyyttävämpää. Ilahduttavat, ihanat vauvat!
Kaikista jännittämisistä huolimatta olen onnellinen ja kiitollinen, että saatiin tällainenkin kokea ja nähdä, ainutlaatuinen tapahtuma tässä kohtaa, sillä nyt on emokin käynyt sterilisaation läpi.
Toivottavasti saadaan yhdestä tai paristakin pikkuisesta pitkäaikainen toveri ja vipeltäjä tähän taloon. 

maanantai 4. syyskuuta 2017

Lempivuodenaika


Aloinpa tässä miettimään, että onko oikeesti syyskuu ihan paras kuukausi! 
Ainakin tosi korkeella se on mun suosikeissa.
Kuulaat, hyvältä tuoksuvat aamut, vielä viimeiset lämmittävät auringonsäteet, ihan parhautta. 
Ja luontoa voisin vaan tuijottaa ikuisuuden, niin ihanalle se näyttää nyt. 
Kaikki ne kauniit värit, valmistuvat viljat ja keltaisena hohtavat lehdet, jokaisessa ikkunassakin erilaiset näkymät. 
Syksyssä on vaan jotain niin lumoavaa ja mielelle hyvää tekevää. 
Eikä yhtään vähäisimpänä se rauhan tunne, jonka syksy saa mielessä aikaan...

Tuntuu hyvälle, kun arki alkaa alkuhässäkän jälkeen soljumaan sopivaan tahtiin, kun uudet rutiinit ja rytmit on taas otettu haltuun.
Harrastukset jatkuu tasaiseen tahtiin ja uusiin on jo päästy sisään. 
Tytöt aloittivat ratsastuksen pitkän haaveilun jälkeen ja ovat innosta liekeissä. On kyllä tosi hauskaa puuhata yhdessä pienten, karvaisten söpöliiniponien kanssa. 
Ja lapset oppii niin nopeaan ja luonnostaan, sitä on kiva katsella.  

Vaikka aina on hauskaa nähdä, mitä edessä ja tulevissa päivissä siintää, niin nyt saisi kyllä päivät hidastua, niin kauniita ja lempeitä aikoja elellään. 

Iloa viikkoosi! 

perjantai 25. elokuuta 2017

Alkusyksyn auringosssa


Hämärtyvät elokuun illat ja lähestyvä syksy saa aikaan jotain tosi onnellista fiilistä täällä.
En ihan tarkkaan oikein edes tiedä miksi, mutta nautin vaan niin kovin kaikesta siitä.
Kodista, tavallisista kotoisista pikku jutuista ja upeasta syysluonnosta.
Hitaammasta tahdista.

Kynttilät ja lyhdyt hakeutuu pikkuhiljaa taas esiin, viltit pehmentää sohvan ilmettä ja villasukat pysyy tiukasti jalassa yötä päivää.
Rakastan niitä raikkaita aamuja, jotka tuntuu kaikki pieniltä uusilta aluilta. 
Rakastan luonnon kauneutta, kun syksyinen aurinko valaisee maisemat.  
Kun ensimmäinen hallayö tuo pitsireunukset punertuville lehdille.  
Se ihana ilman kirpeys, kun saa kaivaa syystakin ja lämmittävän pehmeän huivin esille kaapin uumenista. 
Kääriytyä lämmittäviin villapaitoihin. 

Sen reilu pari vuotta, jota täällä ollaan asusteltu, ollaan pikkuhiljaa haettu kiireettömämpää, stressittömämpää elämäntapaa. Pikkuhiljaa pääkin uskaltaa alkaa hidastaa, päästää irti vanhoista tottumuksista, uskomuksista. 
Kesä on aina enemmän hurlumhei, mutta tahti hidastuu syksyn tullen. 
Ja sitä arvostan nyt todella.

Rauhallista mieltä viikonloppuun ♥