tiistai 13. helmikuuta 2018

Sairastupalaiset


Viime lauantaina puhelin vähän niistä pienistä hyvistä hetkistä.
Että ne kannattaa huomata, pitää niistä kiinni, ja nauttia. Niitä kurjempiakin hetkiä kun väistämättä osuu matkan varrelle. 
Täällä hyvät hetket on olleet nyt vähemmällä, kun rakkaiden sairastelu pistää tämän emon väkisinkin huolestumaan. 
Mies on edelleen aivan poissa pelistä, ja toinen tytöistä sairastui myös influenssaan sitten sunnuntaina. Äsken mittari ehti näyttää lapsella 39,9 astetta kuumetta, ennenkuin sain seuraavaa lääkettä annettua, mikä hetkeksi helpottaa. 

Itsellä alkaa olla jo hetkiä, kun kodin seinät tuntuu kaatuvan niskaan, tammikuukin kun on myös  ollut flunssaista.
Tänään oli jo ihan pakko ottaa mielelle nollausta tallilla, mikä onneksi sijaitsee ihan lähellä meidän kotia. Olipa kyllä aivan älyttömän rentouttavaa olla hommissa hevosten keskellä kauniissa lumimaisemissa. Ja ratsastaakin vihdoinkin päivänvalolla, päivien valoistuminen on onneksi tuonut tosi paljon hyvää fiilistä ja energiaa. Ja omaa vastustuskykyäni olen kiitellyt, että se on kestänyt nyt tähän saakka, vaikka hieman ahdistuksella odottelenkin, kaataako tauti kohta petiin. Onneksi ei olla sairastettu samaan aikaan miehen kanssa, niin on ollut joku, joka kärrää potilaille vuoron perään apteekista ja kaupasta viemisiä.

Jospa pian olisi rakkaat tolpillaan ja päästäisiin nauttimaan näistä kauniista, valoistuvista päivistä täysipainoisesti. 

Leppoisaa mieltä tähän viikkoon, pysykäähän terveinä!

lauantai 10. helmikuuta 2018

Tämä hetki


Rauhallinen loppuilta, kun tytöt nukkuu ja kissat vain vipeltää touhujaan hiljaisessa talossa. 
Käväistiin tänään pikkumimmien kanssa pääkaupunkiseudulla ystäviä tapaamassa, äsken ajelin hiljaista motaria kotiin. O poloinen piteli taloa pystyssä kotimiehenä influenssaa potien. Huh, jännityksellä odotan, iskeekö meihin muihin tuo kammottava tauti. 

Äsken heittelin rivakasti romppeet paikalleen alakerrassa ja nyt huomasin, miten ihana on olla hetki just tässä. Villasukkaiset jalat sohvapöydällä lojuen, hiljaisuutta kuunnellen, ja kun yhtään mikään ei paina mielessä. Viikkosiivous on tehty hissunkissun pitkin viikkoa ja nyt on suurinpiirtein puhdasta. Mulla on tulppaaneja pöydällä ja vielä viikonlopun rippeet jäljellä. Oikeesti älyttömän hyvin. 

Yritän muistaa pysähtyä nauttimaan näistä tavallisista, pienistä ja ohikiitävistä hyvistä hetkistä. 
Miten paljon hyvää mieltä saa, kun muistaa olla ja hengittää sitä hetkeä. 
Mieli kun niin helposti lähtisi vaeltelemaan eteen, taakse ja muualle pois. 
Mutta mä haluan olla tämän hetken mielessänikin tässä paikalla. 
Pönttöuunien lämmittämässä kodissa, pehmoinen utelias kissanpentu kurkkimassa mun puuhia, uninen rauha. 

maanantai 5. helmikuuta 2018

Auringon villitsemä


Se alkaa helmikuun alusta aurinkoisina päivinä. 
Väririehaantuminen, kaamea remonttikuume ja sisustushimo. Pahimmanlaatuinen kevätvillitys.
Syksyisin tekee mieli rakentaa pesää, mutta keväällä tekee mieli uudistaa, puhdistaa, raikastaa.
Ja iänikuinen kamppailu jatkuu siitä että haluanko, että täällä näyttäisi mahdollisimman harmoniselle ja hillitylle vai kuitenkin värikkäälle ja iloiselle.
Mieheni O ei ole näissä hommissa turhantarkka, nimittäin kysyin juurikin eilen, että häiritseekö häntä vaaleanpunaiset tyynyt sohvalla. Hän ei ollut huomannut niitä, vaikka siinä ne on olleet vuoden :D ♥ 
Joten aikalailla vapaat kädet on kehitellä ideoita, vaikka toki haluan, että koti näyttää kaikilta asukkailtaan. 

Vaihtoehtoina siis maltillisesti värejä, mustaa, valkoista, puunsävyjä... 
Vaiko sittenkin hulvattoman rentoa Peppi Pitkätossun Huvikumpu-tyyppistä värikkyyttä, jolloin maalaisin portaat esimerkiksi keltaisella ja länttäisin seinään kukkatapetin. 
Alan kallistua jonkinlaiseen kompromissiin, sillä rakastan molempia tyylejä. 
Sen kyllä huomaan tässä keväthuumassani, että aika paha jahkaajakin musta on tullut kärsivällisyyden kasvattamisen ohella. 
Haluaisin tehdä kerralla hyvää ja sopivaa, joten siksipä ne yläkertaan vievät portaatkin on edelleen vailla uutta maalipintaa, vaikka nyt keväällä tulee jo kolme vuotta asumista tässä torpassa. 
Oikeasti olisi varmasti vapauttavaa vain rohkeasti kokeilla ja jos ei natsaa, niin tehdä erilailla. 
Onko tässä jotain epäonnistumisen pelkoa havaittavissa? 
Toki pikkuruinen budjettikin asettaa haasteita, maalit ja remonttitarvikkeet on arvokkaita. 
Mutta kuitenkin, ehkä jotain voisi tapahtuakin tämän ihanan auringon piristyksen myötä. 
Tässä kohtaa tarvittaisiin ehkä hippunen kekseliäisyyttä ja kai sitä rohkeuttakin. 
Maaleja taitaa olla valmiina ja ehkä muutakin tarviketta, hmmm...

Ihanaa uutta viikkoa!

torstai 1. helmikuuta 2018

Lumikuorrutus


Haha, juuri kun nurisin niitä hetkiä, kun ei ole tällä talvenrakastajalla edes kuuraa...  No tänään on lunta, ja paljon onkin! Aivan ihanaa! Yleensä välttelen luontofiilistelypostauksia perätysten, ettei sivu ole täynnä kuvia lumisista tikuista, mutta nyt oli kyllä ihan pakko laittaa kauhea kasa tältä iltapäivältä :) Mukavasti täyttyy päivän hyötyliikuntakiintiökin, kun kolattavaa riittää niin paljon kuin huvittaa kolata. 

Tästä lumimäärästä tulee jo ihan Lappi-tunnelmaa. Sinne on aina vähän ikävä, ja nytkin mielessä siintelee, josko talvilomalla päästäisiin reissuun. Meillä on täällä kotona vain semmoinen kisulauma, mille on hieman haaste miettiä hoitajaa. Mutta saapa nähdä, mitä keksitään. Kivaa puuhaa löytyy täältäkin jokatapauksessa, varsinkin jos riittäisi näitä ihania lumia hieman pidempään. 

Aika kiva ajatus, että viikonloppukin on ihan lähellä. 
Hauskaa lumitunnelmaa sinne myös!

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Luonnon rauhoittava voima


Aina välillä voi unohtua se, mikä valtava voima luonnolla tuossa vieressä onkaan. Helpoiten sen unohtaa silloin, kun päivä ei valaistu millään, eikä talvenrakastajalla ole edes kuuraa, vain märkää mutaa, mitä ihmiset kantaa eteiseen ja kissat keittiönikkunasta sisään.

Mutta heti kun aurinko pilkahtaakin, mikä voima sillä onkaan saada mieli kohoamaan ja askeleet kevenemään huomaamatta, mieli saa luovemman vaihteen silmään ja innostuu uusiin juttuihin.
Rakastan niitä näkymiä, kun auringon valo leikittelee kodin pinnoilla, rouhealla valkoisella lautaseinällä tai saa vanhan huonekalun hohtamaan. Ja kun kissat käpertyvät auringon laikkuun ottamaan iisisti.

Se tuntuu aikamoisen hykerryttävälle, että tämän vuodenajan pimein aika on taittunut ja kohti valoa mennään. Vaikka nautin kovasti syksystä ja talvesta, niin silti, voiko mikään olla hauskempaa kuin kevään tulo ja sen valo! Riemunkirjavat tulppaanit aloittaa tämän väririehaantumisen ja fiilistelyn heti vuoden alkupuolella ja lupailee kirkkautta, lintujen sirkutusta ja elämää syksyn ja alkutalven unisen harmonian jälkeen.

Haluan kuitenkin olla kiitollinen aina kun katselen maisemia ikkunasta, niinä harmainakin päivinä. Nauttia luonnosta, missä muodossa hyvänsä. Joskus käy tuuri ja suuret lumihiutaleet leijaileekin rauhaksiin alas taivaalta. Kyllä silloin tulee fiilisteltyä yhtä lailla kuin auringon paisteessa. Kiskottua saappaat jalkaan ja lähdettyä metsään, missä sen parhaiten tuntee.
Miten luonto rauhoittaa.
Upea, rakas luonto.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Leppoisaan sunnuntaihin


Rauhaisa iltapäivän hetki, kun syötiin juuri vatsat pullolleen ja tyttölauma kirmasi lähimetsään majan tekoon. Ehdin hetkeksi lötköämään sohvannurkkaan, tekee mieli tarttua puikkoihin. Sain vihdoin kerättyä tarpeeksi kärsivällisyyttä aloittaa villasukan teko, ja vaikka touhu on hidasta ja jälki poukkoilevaa ja joka vaiheen joutuu tarkistamaan nettivideoilta, tykkään ihan todella paljon siitä puuhasta. Taustalle pyörimään joku hömppäsarja ja kutimet heilumaan, aikamoisen rentouttavaa. Niitä hetkiä olen alkanut jo odottamaan ihan. Selvää mummoainesta :) 

Tälle illalle ajateltiin ottaa superrennosti. Usein viikonloppuun mahtuu se yksi leffalöhöily, ja se olisi tänään edessä, kaveriksi laitetaan vanhat kunnon lämppärit, eli lämpimät voileivät uuniin. 
Vaikka viikonloppuun on mahtunut hulinaa, menoa ja meininkiä, niin silti olo on jotenkin todella rentoutunut, mistä iloitsen ihan täysillä. Mulla kun on vuosia ollut hankaluuksia rentoutumisen kanssa, mutta nyt olen alkanut oppimaan pikkuhiljaa, niinkuin oikeasti, mitä se meinaa. Miettimään fiksummin, minkä verran jaksan ja on järkevää ottaa yhteen päivään. Imuroinnin voi jättää suosiolla huomiseen. Tai ylihuomiseen. Niitä hommia tekeekin ihan eri fiiiksellä, kun on voimia, eikä väkisin väsymyksessä rutistaen. Silloin on vaan parempi höllätä rimaa.

Tänään nautitaan rakkaiden seurasta ja höpötyksestä, kunhan se punaposkinen rymysakki pian tuolta paukkaa sisälle. Ja pikkuisen ollaan juhlatunnelmissakin, tänään tuli 13 vuotta siitä, kun mentiin miehen kanssa kihloihin :) ♥

Kivaa sunnuntaita!


perjantai 26. tammikuuta 2018

Yhdenlainen täyttynyt unelma


Niin pienestä asti kuin muistan, hoivasin lukuisia nukkejani ja haaveilin suuresta perheestä. 
Sellaisesta, josta löytyy monen ikäistä ja kokoista, suuresti rakkautta ja hyvä tunnelma.
Suuri onni on ollut saada kaksi omaa, rakkainta, saada seurata heidän kasvuaan ja samalla kokea elämää ihan eri kantilta, kuin vain aikuisen näkökulmasta. 
Elämä on kuitenkin vienyt monessakin kohtaa eri lailla, kuin se pieni pellavapää joskus mietti. 
Realiteetit on kohdattu monella tapaa.

Mutta nyt mä huomaan herääväni keskeltä sitä unelmaa, joka on aina kulkenut mun mukana. 
Joka kuukausi mulla on hetki, jolloin talossa on aika monta tyttöä, kun tukilapsemme saapuvat tänne.
Talo täynnä elämää, meteliä, leikkejä ja värejä, ihan sellaisena, kuin tämän vanhan torpan kuuluukin olla.
Sen vastapainoksi tälle myös rauhaa rakastavalle löytyy niitäkin hetkiä, kun on aikaa olla hiljaisuudessa. 
Unelmadiili. 
Tytöt on kulkeneet meidän matkassa jo useamman vuoden, nähneet kolme meidän kotia ja monta vaihetta elämässä.
Me ollaan nähty heidän kasvuaan ja ollaan kasvettu yhdessä tiimiksi.
Tytöt on paljon enemmän kuin tukilapsia, heidät lasketaan meidän porukkaan.
Meidän tytöillä on monta siskoa.

Tänään taas talo täyttyy lapsista.
Mielessä jo pyörii, että mitä tänään leivotaan, mitä tehdään.
Parasta on leppoisa meininki kotona, kun leikin äänet kuuluu ympäri talon, leffaillat kun sohva on täynnä jengiä ja rauhalliset aamut, kun osa nukkuu ja aikaisimmat kukkujat haahuilee pyjamissa pitkät hiukset pörrössä.

Hyvää mieltä viikonloppuun!