keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Viime päivien tunnelmia


Voi, miten päivät pyörii eteenpäin vauhdilla. Kovasti on tehnyt mieli tännekin päivitellä, mutta tuntuu loppuvan tunnit päivistä kesken, kun on niin paljon kivaa ja mielenkiintoista meneillään.

Viime päivinä remppa on rullannut eteenpäin vähän reilummalla kädellä, yritän saada pian tännekin kuvattua, mitä ollaan keittiössä tehty. 
Vessakin on myös pikkuisen edennyt edellisestä, vaikken niin uskonutkaan! :D Ja uusi lavuaari on tilattuna, voi miten odotan, että sekin on paikallaan (minkä päällä, sitä en vielä tiedä!).
Mulla kodinraivaushimo jatkuu, aika rankalla kädellä on lähtenyt turhanpäiväistä kiertoon sieltä täältä kodista, vintiltä, piharakennuksista. Se on tosi vapauttavaa puuhaa, ja pistää harkitsemaan todella tarkkaan, mitä haluaa enää ovesta kantaa sisään. Tytötkin osallistuivat touhuun, puolet heidän vaatteista he halusivat poistaa, kaikki pienet, epämukavat ja epäsopivat. Samoin leluja ja kirjoja lähti 2 täpötäyttä kestokassillista tyttöjen toimesta muutamassa minuutissa. On taas helpompaa lastenhuoneiden siivous, jes.  


Että kun rakastan näitä kelejä, aurinko kaunistaa kaiken, kuurankukat kuistin lasissa ja arkisen olkkarin. Mielettömiä tähtitaivaitakin on saanut ihailla, ja pakkasilmaa on ihana tuoksutella. Huomenaamulla toivottavasti taas tähdet loistaa, kun lähden aamutalliin ja hevosia pihalle roudaamaan. 

Hauskaa loppuviikkoa!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Yksi ikuisuusprojekti


Ylemmät kuvat on helmikuulta, hupsistaheijaa!
Tässäpä tämä yksi puuhastelu, jonka kimpussa ollaan välillä ährätty, ja sitten pitkäksi aikaa taas jätetty homma seisomaan.. Meidän ainut vessa, keskikerroksessa, keittiön vieressä.
Helmikuussa siis kaivettiin tiiliseinä esille kellastuneen, paksun rappauksen alta. Myös väsyneet laatat seiniltä saivat suurimmalta osin kyytiä, mutta se homma jäi puolitiehen.
Samoin osittain kaivettiin lautaseinä esille, mutta kesken jäi sekin, aijai.


Tässäpä nyt marraskuulta.
Työvaiheena oli siis vanhan, kamalan ja epätasaisen laatoituksen purkaminen, ja sen alta piikattiin valu. Seuraavaksi poisteltiin vanhat rautaviemäriputket ja siitä piikkailtiin taas vähän lisää. 
Viemärit laitettiin uusiksi, lattiaan lisättiin tuore, kestävä puurunko.
Vanhat purut vaihdettiin, olipa siellä jonkinmoinen vesivahinkokin käynyt aikaa sitten.
Ne tuhot irti ja kuivat purut tilalle. 


Tällä hetkellä ollaan pisteessä, jossa vessassa on uusi puulattia, uusi pönttö, ja laudat seiniltä ja katosta on maalattu. Peilikaappi lähti jo aiemmin, talosta löytyneen pitkulaisen vanhan peilin tieltä. 
Tykkään uuden, suoralinjaisen ja puhtaansävyisen yhdistämisestä vanhaan, kuluneeseen, rosoiseen.

Vielä on tähän projektiin tulossa lisää uutta ja vanhaa, sitten aikanaan, inspiksen yllättäessä ;) No juu, lähinnä nyt mietitään, millaista ratkaisua keksitään tulevan altaan (mikä sekin vielä siis puuttuu) alle. Vanha komuutti, uusi kaappi, vai itse laudoista tehty. Sitä ennen pärjäillään keittiön hanalla, ollaan pärjäilty tässä muutamisen viikon jo. Vessan seinälle tulee myös yhdenlaista vanhaa säilytintä, mutta siitä en ala edes haaveilemaan tämän vuoden puolella :) 

Rentoa mieltä tähän viikkoon!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Marraskuista

Perjantai parhaimmillaan just nyt.
Puhdas koti, kynttilöiden loiste, täytetty jääkaappi, höpöttelevät lapset ja perhe koolla.
Anna Puun lempeä ääni taustalla, vähän lämmittävää mukissa, pelailtiin just muutamat Afrikan tähdet. 
Villasukat, pehmoinen neuletakki, iltapalaa, rentoina rötköttäviä kissoja sohvilla.
Lämpiämässä oleva puusauna ja rento viikonloppu kivoilla jutuilla vielä edessä.
Just nyt en tiedä tai välitä paremmasta, kuin tämä.


Ja marraskuinen luonto on niin kaunis.
Tähän vuodenaikaan kauneus on pienissä vivahteissa, sävyissä, jotka rauhoittaa, kehottaa nauttimaan hiljaisuudesta, tyyneydestä, antamaan armoa ja lempeyttä itselle ja muille. 
Nautin pisaroista ikkunassa, tihkusta ja tuulesta kasvoilla, raikkaasta tuoksusta.
Aikaisista aamuista tallissa hevosten keskellä, sieltä huominenkin aamu alkaa, antaen iloista energiaa.
Vaikka viltti ja sohvannurkka on näinä marraskuisina iltoina tosi jees, en voi jäädä vain sinne, muuten väsyn. Sopivasti kaikkea, niin pysyy mieli hyvänä ja voimia riittää ajalle, jolloin valo on vähissä.

Iloa viikonloppuun! 

maanantai 21. marraskuuta 2016

Tukilapsista ♥


Viikonloppu meni vähän töissä, kun ihanat, rakkaat tukilapsemme saapuivat paikan päälle. 
Nautin siitä hommasta vaan niin kovin, se on mun haaveideni täyttymys.
Tytöt on käyneet meillä niin pitkään, että ollaan hiouduttu kuin yhdeksi perheeksi, missä ilmapiiri on rento ja hyväksyvä. Paljon mennään hankalia tilanteita läpi huumorilla, lempeydellä ja ymmärryksellä. 

Aluksi oli rankkaa, tosi rankkaa ja väsyttävää. Aika pitkä tie ollaan opiskeltu tätä yhteiseloa, ja että miten kaikki pelaa yhteen. Monta kertaa mietin, että tämä on pienelle ihmiselle ihan liian raskasta, pohdin käsien nostamista pystyyn ja homman lopettamista (meillä siis kokonainen sisarusparvi tukilapsina).
Mutta niin vaan kerta kerralta homma alkoi sujumaan helpommin, onnistumisen hetket kannatteli ja rohkaisi jatkamaan.
Aina välillä sitten tytöillä tuli toki niitä vaikeampia ja huonompia kausia, joita kipuiltiin mitä erinäisimmillä tavoilla. 
Silloin mietittiin niitä hyviä hetkiä, paremmin sujuneita viikonloppuja, ilonpilkahduksia.
Teki mieli jatkaa, nähdä enemmän.
Ihmismieli on todella kiehtova. 

Nykyään tukiperheviikonloppu ei tunnu sen kummemmalta muihin viikonloppuihin verraten, ehkä jopa päinvastoin.
Odotan tyttöjen tuloa, jotenkin rauhoitun olemaan enemmän hetkessä ja läsnä, kun jokainen kaipaa huomiota ja keskustelua niin kovin. Siinä ei halua muuta kuin olla paikalla, joka solulla. Näitä tyttöjä varten, jokaista heistä yksilönä huomioiden.
Onnistumisenelämykset ovat järisyttävän riemastuttavia, kun lapsi luottaa, edistyy ja onnistuu, se tuo itsellekin valtavasti iloa. 

En voi muuta kuin suositella, monta pientä ja ihanaa persoonaa tuolla odottaa ja kaipaa tukiperhettä juuri nytkin. Se on kaiken sen työn arvoista, ja roimasti vielä enemmänkin.

Lempeää uutta viikkoa ♥

perjantai 18. marraskuuta 2016

Oodi perjantaille


Oon ruvennut kovasti nauttimaan perjantaipäivistä, jotenkin fiilis on heti päivän alkaessa eri tavalla rennon letkeä, kuin arkiviikon kuluessa.
Perjantaina yleensä teen viikkosiivouksen, putsaan ja pesen kaikki tarvittavat kodin osiot, ja musta tuntuu, että se käy nykyään tosi joutuisaan. Kiitos kaiken maailman konmarihommelien ja muun yleisen kodinraivaushimon, niin että turhaa rompetta ei liiaksi kodissa keiku. 
Tykkään pestä pyykkisangonkin tyhjäksi viikonlopulle niin, etten joudu katselemaan pyykinkuivaustelinettä rentoilupäivinä olkkarissa. 

Perjantaisin on vaan niin hyvä fiilis, kaikenlaista kivaa edessäpäin.
Viikonloput on mieluisia ihmisiä ja tapahtumia täynnä, tai vaihtoehtoisesti tyhjää ja lepoa täynnä. Vaikka harvemmin maltetaan lojua jalat kohti kattoa.
Niinkuin oon kertonutkin, niin kalenterin kanssa ollaan painiskeltu vuosia, ja nyt tuntuu hienosti, että ollaan kalenterin pomoja. Täytetään se sopivasti pullolleen tai puolilleen, milloin mitenkin fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Rakkailla, joiden kanssa todella halutaan viettää aikaa. Aikatauluilla, jotka ei päätä huimaa ja antaa joustovaraa ja rentouden tunteen.
Ollaan opeteltu pitämään kiinni omista rajoista ja sanomaan tarvittaessa myös ei. 
Hyvin vapauttavaa.

Onnellista viikonlopputunnelmaa!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Pari räpsyä Dublinista


O:n kanssa vietettiin pitkä viikonloppu vähän erilaisissa maisemissa. 
Kameran jätin kotiin, kun mentiin kevyillä kantamuksilla tällä kertaa, joten parit puhelimen räpsyt tässä vain.

Hyvin tuli maaseudun asukillakin uni kaupungin sykkeessä. 
Syötiin tuhdisti ja herkusti, nukuttiin pitkiä unia ja viihdyttiin hyvässä ystäväseurassa.

Dublin oli romanttisen rähjäinen, rosoista tiiltä ja vanhoja, koristeellisia rakennuksia. Ihania värikkäitä ovia kaikkialla. Tunnelmallisia pubeja joka nurkalla, joissa yllättävän hyvää ruokaa, monipuolisesti laidasta laitaan. 
Miinusta roskaisuudesta, kovin siisti ei kaupungin katukuva ollut.
Ja elämää siellä oli, jatkuvasti, kaiken aikaa ja paljon.

Hotellimme oli kuitenkin todella siisti, rauhallinen ja miellyttävä, pedit hyvinkin unettavat ja nuo pinkit sohvat niin upottavat, että siihen olisi voinut jämähtää rentoilemaan. Tai taidettiin jämähtääkin. 

Dublin oli sopivasti vaihtelua normiarkeen, leppoisa ja rento, hyvän fiiliksen paikka. Muutama päivä kaupunkia oli juuri sopivasti. 

Niin, että ihana oli taas tulla omaan kotiin. 
Lämmittämään tulipesiä, halailemaan innokkaina puhetta pulppuavia lapsosia ja silittelemään hellyydenkipeitä katteja.


Arkeen on laskeuduttu kuitenkin aika takkuisesti, meinaa kaikesta lötköilystä huolimatta silti väsy naista painaa. Onneksi tämä arkiviikko tässä on rennonpuoleinen, viikonloppuna sitten taas tapahtuu kun tukilapset pelmahtavat paikalle ja täyttävät talon äänillä ja elämällä. 
Haaveskelen jo leipomisesta, kuinkas muuten. 

Vessaremppakin täällä olisi meneillään, uusi pönttö odottelee iloisesti keskellä eteistä, vessan tavarat seilaavat pitkin poikin ja maalia on tassuteltu sinne tänne. 
Kyllä vaan iloitsen suuresti sitten, kun tämäkin vaihe on ohitettu. 
Sitä odotellessa, jospa huomenna saisi taas nykäistyä itseä niskasta kiinni homman edistämiseksi. 

Leppoisalla mielellä loppuviikkoon!