tiistai 19. kesäkuuta 2018

Vallaton kesäkoti ja sen piha


Täällä alkoi juuri aivan mahdottoman hurja rankkasade, miten huippua! Vettä onkin odotettu tosi kovin jo pitkään, enkä muista, milloin viimeksi olisin näin riemuinnut sadepisaroista ikkunoissa ja ropinan ja lätinän äänistä pihalla. Miten mahtavaa, että luonto saa viimein kunnolla vettä. Meilläkin kasvaa pihassa niin isoja kasveja, että ihan toivotonta olisi saada niitä kaikkia kasteltua, nurmikosta puhumattakaan, sekin on palanut karrelle. Eilen laitoinkin juuri sopivasti erilaisia niittykukkien siemeniä maahan, nekin saa nyt ihanasti vettä ilman kastelukannun kanssa reuhtomista. 

Tämä piha on kyllä niin runsas ja vallaton, että eilen juuri mietin, miten tätä on kyllä ihan mahdoton pitää mitenkään aisoissa. Joka puolelta pursuaa jotakin, kuivuudestakin huolimatta. Eipä olisi perfektionistin piha tämä, heh. Välillä alan pieneksi hetkeksi haaveilemaan pikku rivarin pihasta, minkä saisi pideltyä aisoissa ihanan helposti, kunnes taas muistan arvostaa luontoa ja rauhaa ympärillä. Tämä paikka mua kouluttaa aina vaan. Relaamaan, nauttimaan siitä mitä on. Että täydellisyyden tavoittelun ja liian tarkkuuden saa unohtaa heti kättelyssä, täällä se ei olisi koskaan mahdollista, ei sisällä eikä pihalla.

Muistaisipa myös pysähtyä nauttimaan siitä mitä on, eikä aina vain tavoitella seuraavaa etappia. 
Remonttihaaveet nostelee kyllä päätään aina tasaisin väliajoin ja mieli on välillä levoton saamaan asioita eteenpäin. Olkkarissa on komeron kokoinen auki revitty kohta, mistä kulkee nyt kulku ulos, se kaipaisi viimeistelyä ja sähkömiestä. Sähkömiestä tarvittaisiin myös keittiöön, siellä kulkee edelleen jatkoroikka ja pistokkeita tarvittaisiin lisää. 
Lastenhuoneet on todella kesken, ruskealla pahvilla aina vaan. Yläkertaan vievät portaat odottelee hiomista ja maalausta, se projekti mua vähän syyhyttää. Luulenpa, että siinä olisi niitä seuraavia projekteja hyvin pitkällä ja venyvällä aikataululla :) Sitä ennen pitää muistaa nauttia kaikesta siitä, mitä nyt jo on. Kesästä uudella terassilla ja näistä päivistä, kun on vehreää ja vapaammat aikataulut. Aamuista ilman herätyskelloa. Kesän tuoksuista ja mauista, ystävistä, kukkasista ja lämmöstä. 

Ihanaa viikkoa!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Tyhjä tila


 Tyhjä tila, sitä tarvitsee ihan välttämättä aina välillä.
Joskus tyhjä tila voi syntyä tekemisestä, siitä että tekee sitä, mikä omaa mieltä parhaiten nollaa. Lukee kiinnostavaa kirjaa, valokuvaa luonnon ihmeellisyyksiä, reippailee metsän keskellä tai tanssii lempisalsaa. Joskus se on pelkkää hiljaisuutta kuuman kupin äärellä, syvään hengittämistä aurinko kasvoilla, olemista hetkessä, omien ajatuksien kuuntelemista, takkatulen rätinää. Mitä kuuluu, miten menee siellä kropan ja mielen sisällä?
Jotta päästään siihen tilaan, missä on vapaa ja helppo olo, missä ilo palaa kevyenä mieleen. Tyhjää tilaa tarvitaan mielen rauhoittamiseen, palautumiseen, nollautumiseen. Siihen, että on hyvä ja levollinen olla. 


Kun aivot kuormittuvat, päätä puristaa ja mieltä kiristää, silloin tekemättömien töiden lista vyöryy päähän ja huuhtoo mennessään vapaan tilan, vapauden tunteen ja onnen kokemukset. Tässä tilassa ei ole helppo nähdä kiitollisuutta, ei keskittyä rauhassa tai olla lempeydellä olemassa olevassa hetkessä. Silloin tarvitaan tyhjää tilaa aikatauluihin, sitä aikaa kun voi hetken keskittyä omaan olemiseen. 
Paljon hyvää voi tehdä itselleen jo pienessä hetkessä, kun pysähtyy toviksi, ankkuroituu ja maadoittuu siihen tilanteeseen jossa on, hengittää syvään ja aistii kaikilla aisteillaan. Mitä tunnen nyt, miltä tuntuu, tarvitaanko muutoksia. Mikä on ensimmäinen askel, minkä otan seuraavaksi oman hyvinvoinnin hyväksi.


Joskus voi herätä huomaamaan kesken ihanan ja vilkkaan kesäloman, että keho ja mieli lähettelee jo signaaleja voipumisesta, että vähän jo hippuloidaan vara-akkujenkin puolelle. Silloin tarvitaan kaunis kesäilta, josta jokainen homma on huitaistu pois työlistalta. Sellainen, jossa voi hautautua sohvannurkkaan tai kaivautua kukkapenkin multaan kaikessa rauhassa. Hengitellä ja fiilistellä. Tuntea, kuinka puristus päässä hellittää ja lasten hassut pöljäilyt taas naurattaa. Huomata, miten kesäilta tuoksuu huumaavalle ja sen sävyt ovat intensiiviset. Miten rakas on tervapääskyjen kesähuuto kirkkaalla sinitaivaalla. 
Miten kaikki onkin juuri nyt ihan mielettömän hyvin ♥ 

Leppeää kesäiltaa sinne myös.

torstai 31. toukokuuta 2018

Kaksi päivää lomaan!


Enää huominen ja lauantaiaamun kevätjuhla ja siinäpä se! Lapset pääsevät kirmaamaan hyvin ansaituille kesälaitumille, ihanaa! Meillä se vaikuttaa arkeen kaiken muun lisäksi ainakin siten, ettei tarvitse olla ihan tuhottoman tarkkana unirytmien kanssa. Koko lukuvuoden tyttöjen taksi on lähtenyt aamusta seiskan pintaan joka ikinen aamu, joten aikaisia nousuja on kyllä ollut ihan riittämiin. 
Odotan kovasti rennompaa meininkiä, ei niin tiukkaa kellotusta, ei niin tiukkoja aikatauluja, vaan mieluummin päinvastoin. Ihania, rentoja kesäiltoja, kun ystävätkin voi viipyä pidempään ja kellon voi unohtaa ihan kokonaan. 

Harrastukset jatkuu meillä vielä kesäkuun, niin ihana on lähitallimme, että tunnit pyörii kun paras aika ratsastaa on. Aivan täysin erilaista, kuin kylmällä, märällä, pimeällä ja liukkaalla! Kesälle ollaan jätetty muuten mahdollisimman paljon löysää varaa puuhailla, mitä huvittaa, vaikka toki siellä muutama kiva juttu ja pikku reissu jo odottelee. 

Lapsientäyteinen kesä näyttäisi ainakin olevan tulossa, tukilapsia, serkkuja, ystäviä. Parasta on silloin, kun on kavereita ja tekemistä. 
Uintireissuja, hiekkaa varvasläpsyköissä, isoja jäätelöpalloja, naurua ja supatusta peiton alla iltaisin. Pitkään nukkumista, Aku Ankkoja riippumatossa. Leffailtoja herkkujen kanssa, yksi huvipuistoreissu mitä odottaa. Temppuja trampoliinissa, Litlest pet shop-leikkejä pitkin omaa huonetta, melkein pihan pituinen keppariesterata. Iso pino kirjaston sarjakuvakirjoja, leipomispuuhia, majoja pihavajoissa.

Mä oon onnellinen, kun saan nauttia lempi-ihmisistäni ja -asioista. Kirjoista, pihahommista, hevosista, kiireettömyydestä, luonnosta, kesäruuasta, liikkumisesta, kissojen silittelystä, kodin laitosta... Kaikesta siitä, mitä tässä käsillä nyt on, siitä mitä on edessä tulevina päivinä. 
Mun haaveet ei ole kaukana, ne on juuri näissä jutuissa. 
Ja tänään fiilis on ihan huippu. 

Ihanaa kevään juhlaa!

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Puutarhafiksaatio


Tämän kesän alku vaikuttaa taas ihan erilaiselta, kuin kaikki muut tätä ennen. 
Tuntuu, että takataskussa on aika paljon oppia siitä, millainen tyyppi sitä on. Minkä verran jaksaa, miten tämä introvertti palautuu ja mitä se rakastaa. Yksi uusi rakkaus syttyi ihan yhtäkkiä pihassa puuhasteluun, ja siellä mylläisin nyt mieluusti kaiken liikenevän ajan. Jos tähän mennessä kukkapenkin uudelleen perustaminen on tuntunut aika työläälle ja rasittavalle ajatukselle, niin nyt en malta odottaa, että pääsen lapion varteen ja touhuamaan. 

Olen äärimmäisen iloinen tästä fiiliksestä, sillä puuhaa riittää ihan niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Täällä kasvaa esimerkiksi syreenien ja ruusujen alkuja villinä hurjat määrät, niitä kun ripottelisi mieleisiin paikkoihin, niin saisin sitä haaveilemaani kukkivaa puutarhaa. Jo istutetutkin kaipaavat huolenpitoa, viime päivinä olen tyhjennellyt biokompostista hyvää rakennusainesta pensaiden juurille. 
Vaikka tuntuu vähän hassultakin istuttaa yhtä pikkuruista pionin alkua tämän kokoiseen pihaan, niin juuri niistä pienistä yksityiskohdista isompien linjojen kanssa se mieleinen piha varmasti muotoutuu. 

Miksi tuntuu juuri nyt niin virkistävän ilahduttavalle siellä ulkona mönkiä, niin ero on varmaan se, että tällä hetkellä on energiaa aivan erilailla edellisvuosiin verrattuna, sekä jo paljon vähemmän mitään pakollista remppameininkiä. On siis aikaa niille jutuille, joita ei ole pakko tehdä, vaan mistä nauttii. Ja se on kyllä ihan mielettömän kivaa! Kelitkään ei ole olleet yhtään hullummat tämän uuden villityksen toteuttamiseen (ainakaan en mainitse tähän saumaan mitään haaveesta saada pikkuisen raikastavaa kesäsadetta :)) 

Hyvää mieltä uuteen viikkoon!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Uuden viikon alkuun


Tänään olisin halunnut kirjoittaa kaikenlaista; myönteisyydestä, positiivisuuden voimasta, onnellisudesta, kaikesta siitä, mikä on pyörinyt mielessä viime päivinä. Mutta ne ajatukset ei tule ulos nyt niin kuin toivoisin. Joskus on näitä aikoja, kun mieli kovasti prosessoi, ja ilmeisesti nämä ajatukset eivät ole vielä valmiit. Joskus tarvitaan aikalisä, jotta voi oppia lisää itsestä, läheisistä, elämästä. Miten kiinnostavaa se onkaan, että oppiminen on ihan loputonta, läpi elämän eteen tulee aina uusia juttuja, uutta opiskeltavaa. Joskus vähän kompuroidaan ja polvet ruvella taas jatketaan. Mieli ehkä entistä ehompana, selviydyinpäs.

Tänään on taas käsittämättömän kaunis ja lämmin päivä, eihän hukata sitä turhiin murheisiin.
Nähdään tänäänkin niitä ihania asioita ympärillä, lukuisia kiitollisuudenaiheita, muistetaan rakastaa.

Lempeää uutta viikkoa sinulle

lauantai 12. toukokuuta 2018

Keskeneräisyydestä


Mulla oli lasten leikki-ikäaikaan mielessä sellainen käsitys, että jos tänään teen enemmän, huomenna tarvitsee tehdä vähemmän, ja mulla on ehkä aikaa levätä. En ymmärtänyt, että sitä levollista huomista ei koskaan tullut, aina tuli uusia tekemisiä. En ymmärtänyt, että se lepo olisi pitänyt ottaa siinä hetkessä, antaa hommien vain olla. Enkä ymmärtänyt sitäkään, miten vara-akuilla jo kävin. 
En osannut levätä.
Toisinaan kyllä muka rentouduin, mutta lepäsikö pääni oikeasti? Eipä levännyt. Kovalevy oli jatkuvasti täynnä seuraavaa hommaa ja mielessä askarteltavaa asiaa ja huolta, enkä osannut nollata sitä. En keskittyä aidosti yhteen asiaan kerrallaan.
Siinä ajauduin sitten aika nopeasti suorittamisen kierteeseen, jossa ilo himmenee. 
Aloin myös purkaa sitä vyyhtiä ihan väärästä päästä, esimerkiksi laitoin blogin pois (2013), aloin siis karsia juuri niitä asioita, joista saan iloa, jotta voisin suorittaa enemmän. Ei hyvä!
Aika kauan aikaa meni painiessa sen kanssa, kunnes lopulta ymmärsin, mistä on kyse ja miten sitä asiaa lähdetään korjaamaan.


Todella pikkuhiljaa aloin valaistumaan siihen tosiseikkaan, että elämä on aina kesken. Olen sitä itse, ja kaikki ympärilläni myös. On pitänyt oppia hyväksymään se, että vaikka tekisin hommia pää punaisena yötä myöten, niin aina tulee uusia tehtäviä, ei ne vaan lopu tekemällä. Että välillä on todella paljon parempi idea painella nukkumaan ajoissa, vaikka kuinka olisi sata juttua edessä, ja jatkaa virkeällä päällä seuraavana päivänä. Paljon parempi tehdä joskus vähän sinnepäin, kuin uuvuttaa itsensä joka kohdassa täydellisyyteen pyrkivällä suorituksella.

Sairastaminen viime vuonna oli myös loistava opettaja, kun niin montaa asiaa ei pystynyt tekemään. Se opetti paljon armollisuudesta itseä ja muita kohtaan. Sen, että elämää ei ole mitään järkeä suorittaa kireä vanne pään ympärillä hirveällä hopulla ja sydän jyskyen, kun voi valita toisin. Nykyisin haluan tehdä valintoja, jotta voin välttyä kiireeltä ja stressiltä niin pitkälle kuin itse voin päättää. Kiire voi joskus olla vain omassa päässäkin, usein siinä kohtaa, kun on mennyt vähän liian lujaa vähän liian kauan. Voi olla pelottavaa jättää kalenteriin tyhjää tilaa ja joutua vastatusten oman mielensä kanssa.


Mitä voisi tehdä sen eteen, että lakkaisi juoksemasta päättömästi stressierkkinä vain saadakseen täydellisesti valmista ehkä pikkuiseksi hetkeksi, jos siksikään? Että elämä ei olisi ankeiden velvoitteiden täyttämää tarpomista ja loputonta tulipalojen sammuttelua?

♥ Priorisoi
Mikä on sinulle ihan oikeasti tosi tärkeää? Perhe, läheiset, koti, vapaaehtoistyö, tavoitteet? Tähän kun lisätään vielä tarpeeksi nukkuminen, liikkuminen ja hyvin syöminen, niin paletti pysyy jo aika hyvin kasassa, ja jaksaa painia taas paremmin seuraavan haasteen edessä. 
   
     ♥ Laske rimaa
Tämä on tärkeä juttu. Oikeasti, välillä on todella okei tehdä vähemmän, tai mennä sieltä, missä aitaakaan ei enää ole. Kuka on asettanut sen riman niin korkealle, ja miksi? Miksi joku asia on tehtävä juuri näin tai tehtävä ollenkaan? Jos se ei motivoi ja tsemppaa vaan aihettaa pelkkää ahdistusta, se ei ole sen arvoista. 

♥ Delegoi
Koti on koko perheen juttu ja kun kaikki tekee jotain niin kenellekään ei lankea liian suurta kakkua.
Joskus sekin helpottaa jo tosi paljon, kun pienten lasten kanssa joku tyhjää tiskarin, tai vie lapset ulos leikkimään, niin että voi itse vetää vaikka päikkärit tai keittää kupin kuumaa ja istua rauhassa. Kuunnella välillä hetken hiljaisuutta ja omia ajatuksiaan.
Ethän kanna töissä turhan raskasta kuormaa yksin?
Välillä on niin liian tottunut pärjäilemään yksin, ettei edes ymmärrä, että apuakin voisi olla tarjolla.

            ♥ Valitse taistelusi
Ihan jokaista lankaa ei vaan voi pitää käsissä samaan aikaan. Mitkä olisi ne omat tärkeimmät asiat, pitää niistä kiinni. Kaikki asiat eivät vaan mahdu täydelle huomiolle, ja silloin pitää päättää, mihin keskittyy. Keskittyä niihin, jotka on päättänyt nostaa elämässä tärkeysjärjestyksen tappiin. Antaa lopun olla.

         ♥ Yksinkertaista
Turhien asioiden hävittäminen kotoa, kalenterista, päästä ja rutiineista. Tarvitsenko kakkosautoa, jäsenyyksiä, tilauksia, osallistumisia, siivousrutiineja, opittuja malleja, kaikkia näitä itselleni luotuja velvoitteita. Saattaa säästyä aika kasa aikaa, vaivaa ja rahaakin siinä samalla, kun päästää irti turhasta.

    ♥ Elä hetkessä
Tämä on mun lempparini nykyään, ja tekee mielelle niin paljon hyvää. Keskittyä siihen, mitä on tekemässä, palautua olemassa olevaan hetkeen mahdollisimman monta kertaa päivässä. Sekin helpottaa stressin tunteen poistumista ihmeen paljon. Se helpottaa huomaamaan niitä kauniita, pieniä hetkiä, joita arki ja elämä on pullollaan, jos ei ole liian kiire havainnoidakseen niitä. Lapsen pientä maailman pehmeintä kättä, kirkkaanvihreitä pikku lehtiä auringon kirkastamassa koivussa, puolison lempeitä silmiä, ystävän ihanaa hymyä.


En olisi ikinä voinut uskoa, miten hyvältä elämä voi tuntua. Rauha, tyyneys ja ilo, joita etsin ihan kaikkialta muualta, kumpuaa nyt sieltä mistä pitääkin, eli sisältä. Joka päivä riemuitsen suhteellisesta terveydestä, mikä mahdollistaa tuotteliaisuuden hyvällä fiiliksellä. Rakastan sitä, että saan tehdä, kun se sujuu ilman stressiä ja kohtuutonta väsymistä. Jokaisena tällaisena päivänä olen järjettömän kiitollinen. Suuri suorittamisen painolasti on poistunut ja olo on vapaa ja keveämpi kuin koskaan.

Mitä upeinta aurinkoista ja lämmintä viikonloppua myös sinne, nautitaan tästä nyt!