sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Melkein 10 vuotta


Jotenkin tämä vuodenaika saa mulle usein haikean mielen.
Ehkä tämä on se taitekohta, jossa monesti mietitään kulunutta elämää pidemmältäkin, kuin vain viime vuotta summaten..
Vaikken haluaisi olla missään muualla nyt ja kaikki hyvin. Niin kuitenkin. Miten paljon onkaan tapahtunut, muuttunut, lapset kasvaa, oppii ja itsekin kai siinä samalla.
Miten tätä matkaa onkaan kuljettu ja minne päästy.
Ehkä haikeutta aiheuttaa nyt viime päivien puuhatkin, sadat valokuvat, missä yksi vuosikymmen, lastenhuoneiden tyhjentyminen leluista, kalenterissa merkinnät...


Yhtenä iltana tytöt kaivautuivat komeroon, ja löysivät sieltä samalla kasan vanhoja cd-levyjä. 
Levyille oli tallennettu elämää sellaisenaan, miltä se näytti kymmenisen vuotta sitten.
Vietettiin sitten sitä lauantai-iltaa uppoutumalla pitkäksi aikaa koko sakki näihin kuviin.
Voi, mitä muistoja! Miten paljon asioita onkaan tullut jo unohdettua.
Ja oman elämän palasiakin tuntuu loksahtelevan paikoilleen, ymmärrys itseä kohtaan kasvoi taas hippusen. 
Mun valokuvaushimoni on ollut jo silloin kova, ja onneksi niin, sillä kuvia on tuhansia ja pikku videonpätkiäkin aika kasa.


Tänä keväänä, siis ihan pian, vanhempi tyttöni täyttää 10 vuotta.
Se on tuntunut musta pitkään jo ihan käsittämättömältä ajatukselta, miten kummassa siitä voi olla niin kauan, kun saimme syliimme tämän pienen, kippuraisen vauvan?
Joka on opettanut meille niin paljon enemmän, kuin olisin voinut ikinä ymmärtääkään silloin, kun se pieni pötkäle nuoren äidin paidan sisään ensi kerran nostettiin.
Sieltä tänne, aikamoinen matka ♥
Suurella kiitollisuudella mietin näitä vuosia, miten kaikki olisi voinut mennä niin toisinkin.
Innolla tulevia, mitä kaikkea vielä saadaankaan kokea.

Lämmintä tunnelmaa tulevaan viikkoon ♥




perjantai 19. tammikuuta 2018

Yksi lempihetki


Aikaisista aamuista on pikkuhiljaa muotoutunut yksiä mun lempihetkiä, oli arki tai viikonloppu.
Tänään on sellainen uninen, hiljainen aamu, kun kuulen vain vanhan seinäkellon tikityksen.
Kun kalenteri ammottaa aamun kohdalta tyhjyyttään, eikä tarvitse lähteä yhtään mihinkään.
Tytöt ovat touhunneet aamupuuhat ja rientäneet koulukyytiin. 
Aina halataan ja toivotetaan hauskaa päivää, ellei koulutaksi jo odottele postilaatikolla, silloin tulee kiire juosta. Niinkuin tänä aamuna. Silloin huutelen kivaa päivää rakkailleni luistinkassien ja isojen selkäreppujen perään. Ikävöin vähän, vaikka nähdään ihan kohta, murehdin pikkuisen, että onko päällä tarpeeksi.

Vielä on pimeää ympärillä, lamput palaa siellä täällä ja ehkä huvittaa tunnelmoida kynttilän kanssa. 
Laitan lämmittävät tulet rätisemään olkkarin pönttöuuniin. Ne on laitettava, huvitti tai ei, sillä pihtailen öljyn kanssa, enkä halua pattereita päälle.
Keittelen vihreää teetä, toisenkin kupin, enkä katso kelloa. Lämmittelen sormia ison mukin ympärillä.

Tästä rauhasta ei voi lähteä käyntiin kuin oikein hyvä päivä.
Hiljaisesta hetkestä omien ajatusten kanssa, pysähtymisestä ja siitä tunteesta, että tänäänkin on paljon polkuja edessä, joista valita.
Pieniä, kivoja juttuja mielessä. Toivottavasti sinullakin.
Hyvää viikonloppua ♥


torstai 18. tammikuuta 2018

Lastenhuoneissa

Jotenkin ihmeellistä, miten mieli on tottunut ja mukautunut uudenlaiseen rytmiin tehdä asioita. Aiemmin olin aikamoisen kärsimätön, halusin hommat edistymään mieluummin heti. Tämän talon myötä se ajatus on hiljaa hiipunut ja väistynyt taka-alalle. 
Kärsimättömyyden tilalle on tullut aikalailla hyväksyntää. 
Hyväksyntää sille, että kaikki tapahtuu aikanaan ja keskeneräisyys on ihan hyvä nyt. 
Se, että voi vähän naurettavankin rauhassa ja hitaasti funtsailla tulevia projekteja, ja että mikä toimisi missäkin. 


Jos jotain toivoisin tälle vuodelle eteneväksi, niin se olisi ehdottomasti keskeneräisin tilamme, yläkerta. Kaksi lastenhuonetta, josta tuohon ylläolevaan tarvitaan enää repaleisen tapetin tilalle lautaseinä sohvan vastapäiselle sivulle, toiseen sitten paljon enemmän seinistä, katosta ja sähkötöistä lähtien. 
Mutta jos pikkuhiljaa saisi homman etenemään asia kerrallaan, se olisi hienoa. 

Vanhassa talossa kuitenkin aina on jotain kesken ja projekteja alla. Tällä hetkellä vesijärjestelmämme on rikki ja vaatisi huoltoa. Vettä kyllä saadaan, mutta todella pienellä paineella, jolloin peseytyminen on aika haastavaa. 

Jotain pientä kuitenkin on tosi kiva saada kotirintamalla etenemäänkin.
Joululomalla tytöt halusivat käydä läpi kaikki tavaransa ja vaatteensa, ja aika lailla avartui tavaroiden osalta koko yläkerta, sillä suuri osa leluista ja satukirjoista jatkoi matkaa kierrätykseen tai myyntiin. Jäljelle jäivät vain ne tytöille mieleiset, tarpeelliset. 
Ihan mahtava selkeytys! Ja samalla haikeaa, miten isoja meidän tytöt jo onkaan.. 


Joululoman viimeisenä päivänä innostuttiin myös maalaamaan isomman tytön huoneessa ollut vanha pirttipöytä marjapuuron vaaleanpunaiseksi, ja tuoli hempeän siniseksi. 
Saman sinikäsittelyn oli saanut aiemmin jo toinen pirttipöytä, joka palvelee nyt hienosti toisessa, keskeneräisemmässä lastenhuoneessa. 
Joitain huonekalumuutoksia huoneisiin on mielessä myös, nekin kuitenkin pidemmän ajan tähtäimellä. 
Innolla odotan, mitä saadaan tälle vuodelle näihin huoneisiin kehitettyä.

maanantai 15. tammikuuta 2018

10 syytä rakastaa retkeilyä


  •  Luonto on suurta päännollausta, mieli lepää vaihtuvissa maisemissa ja raitista ilmaa ei voita mikään
  •  Hyvin edullista puuhaa, usein nappaamme herkuttelueväiksi vain, mitä kaapista löytyy. Toki joskus on hauskaa myös hieman panostaa, leipoa tai kipaista kauppaan hakemaan grillattavia. Ulkovaatetus varmaan muutenkin aikalailla monelta löytyy, eikä luonnossa tarvitse olla viimeisen päälle tyylikäs :)
  • Retkeilypaikkoja on ainakin täällä Etelä-Suomessa paljon, joten pitkälle ei tarvitse lähteä, jotta löytää nuotiopaikan ja laavunkin, ja netti on apuna tässä
  • Helppo keino saada päivään piristävää vaihtelua, kokemuksia ja uusia nähtävyyksiä
  • Liikuntaa tulee kuin huomaamatta, eikä hurjaa pohjakuntoa tarvita
  • Uusien, kauniiden paikkojen etsimiseenkin saattaa jäädä vähän koukkuun, ja tekee mieli nähdä lisää
  • Tätä on helppo harrastaa koko perheen isommista pienempiin, ja meillä koko sakki tukilapsia myöten on aina lähtenyt hyvin mielellään mukaan. Aika paljon on myös lyhyitä reittejä esim. vaunuilla kulkeville. Voisin kuvitella, että myös lemmikki on moneen kohteeseen tervetullut. Lapset voivat oppia (niinkuin itsekin) uusia taitoja, ja arvostamaan luontoa
  • Luonnossa on helppo rauhoittua elämään hetkessä, kun keskittyy siihen, mitä näkee ja kuulee ja jättää puhelimen taskuun
  • Luonto rauhoittaa, niin ison kuin pienenkin. Isosta lähtee stressit ja pienestä ylimääräiset virrat
  • Mukava puuha touhuta myös yhdessä ystävien kanssa
                                                                                 

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Pieniä sisusteluita


Joululoman luppoajalla saattaa joskus tapahtua kivoja pikku sisustushommeleita, kuten ilmaantua olkkarin seinään 2,5 metrinen vanha lankku traktorivajasta. Tai vanha telkkari löytää paikan seinältä. Meillä ei ole olkkarissa tällä hetkellä kattolamppua, eikä se olekaan mulle mieleisin valaisinvaihtoehto, tykkään pienemmistä valonlähteistä siellä täällä. Koko hyllyidea lähti tästä valosta, halusin valoa tuonne pimeämpään nurkkaan olkkarissa. Koska ainut hieno lankku, mikä enää tontilta löytyi, oli niin hervoton ja olisi ollut rikollista se katkoa, hyllyprojekti venähti lähestulkoon koko seinän pituiseksi. Mutta kiva vaan, mahtuupa kirjatkin sun muut lempijutut, kuten viherkasvit. Valona oli iso kasa tunnelmavalosarjaa mustan lyhdyn sisällä, mutta sen ehtivät kissanpennut jo puremaan poikki, joten tarvittaisiin vielä uusi viritelmä. 


Alakerran ensimmäiset verhot saatiin paikoilleen, eteiseen ihana värikäs ystävältä saatu verho  ja makkarin oviaukkoon sitten valkoinen, sillä tähän eteistilaan olisi hankala tuupata ovea, vaikka se vintillä könöttääkin. Nämä viriteltiin perinteisesti juuri ennen viikonloppuvieraiden tuloa. Ehkä paras motivaattori saada pieniä asioita vihdoin paikalleen kotona, on kutsua harvinaisempia vieraita? :) 


Ja vielä yksi pieni, mutta sitäkin ilahduttavampi sisusteluhimotus. Olen täysin koukuttunut näihin Tine K:n Basmarket-koreihin, isoista pieniin. Pari niitä on ollutkin täällä ennestään, ja joululomalla hain vessaan yhden pikkuisen, Helsingin Bulevardinkadun ihanasta Nougat-sisustusliikkeestä. Ja sen jälkeen olikin ihan pakko tilata vielä pari lisää eräästä nettikaupasta, kertakaikkiaan kun nuo on vaan käteviä ja ihania. Ja aiemman kokemuksen mukaan kestäviä myös. 

Hyvää mieltä tulevaan viikkoon!

maanantai 8. tammikuuta 2018

Tyhjä taulu


Kuvat on joulukuulta yhdeltä ihanalta ohikiitävältä hetkeltä, kun tännekin saatiin tuota lohdullisen kaunista ja valaisevaa valkoista..


Jonkinlaista välikatsausta mieli on alkanut nyt kovasti pyöritellä läpi. 
Uusi, mahdollisuuksia täynnä oleva vuosi on alkanut, ja vihdoin se paraneminenkin vuoden taistelun ja hurjan toivomisen jälkeen. Nyt ei tarvitse enää hissutella ja varoa, hidastella päivästä toiseen ja tehdä mahdollisimman vähän ja varovasti. Nyt ei tottavie tee mielikään hissutella, ei sitten lainkaan, vaikka mikään päätähuimaava puuha ei omaan tyyliin kuulukaan.

Jotenkin kangas on nyt niin tyhjä. Mitä maalaisin sille? 
Vähän kuin olisi kävellyt tienristeykseen, eikä ole ihan varma, mihin suuntaan jatkaa.
Haaveita kyllä on, vähän isojakin. Onneksi rinnalla kulkee se rakas järjenääni, joka kannustaa ja rohkaisee, mutta pitää kuitenkin molempien jalat maassa. Ehkä joskus turhankin tiiviisti ;) 
Täytin vastikään 30, ehkä tähän ikään on ihan luonnollistakin pohtia jo läpikäytyjä, sekä tähystellä horisonttiin, mitä näkyy? Millaisia tavoitteita asettaisin, tai haluaisin saavuttaa. 
Tänään olen vähän hukassa, ehkä huomenna jo selvemmillä vesillä.
Ainakin tapaan sympaattista ja viisasta ystävääni, jotenkin se ystävälle puhuminen aina niin kovin selkiyttää omiakin ajatuksia ja tunteita. Ystävät on todellakin kullanarvoisia oman perheen ohella, arvostan suuresti jokaista rakasta ympärilläni. Heitä, joihin voi tukeutua aina välillä, kun oma askel haparoi ja mieli on täynnä kysymysmerkkejä. Niin kauan, kunnes mieli saa taas rauhan ja tasapaino lakkaa horjumasta. Ja toivottavasti olla tukipilarina toisinpäinkin, selvitellen yhdessä näitä ihmeellisiä, sokkeloisia teitä. 
Mitä edestä löytyykään?

lauantai 30. joulukuuta 2017

2017 paketissa


Jokaiselle kuukaudelle yksi kuvansa. 
Musta on tosi mielenkiintoista käydä kulunutta vuotta läpi, mitä kaikkea onkaan tapahtunut ja mitä ollaan opittu. 
Availinkin fiiliksiä enemmän jo viime postauksessa tämän vuoden tuomista mietteistä. 
Vaikka vuosi oli osaltaan aikamoisen haastava ja raskas, se oli hyvin tärkeä oppikoulu, josta toivottavasti osataan ammentaa hyviä ratkaisuja pitkälle tuleviinkin päiviin. Ja hyvin paljon tapahtui myös pienempiä, tärkeitä hyviä juttuja, onnenhetkiä ja saatiin vahvoja, meitä yhdistäviä rakennuspalikoita taas tuleviin hetkiin. 

Sisustukselliselta kannalta ja varsinkin remontoinnin suhteen tämä vuosi on ollut hyvin hiljainen, kun muutokset ovat kohdistuneet pääasiassa muuhun elettyyn elämään, O:n työkuvioiden uudistumisiin ja muuhun elämän järjestelyyn, sairastelun ohella. 
Haaveissa siinteleekin varovaisesti, josko meidän into laittaa kotiakin tässä saisi hieman tuulta siipien alle, ja saataisiin ainakin edelleen rempallaan olevaa lastenhuonetta kodikkaampaan kuntoon. 

Ensi vuodesta mulla on äärimmäisen hyvä fiilis. 
Jokainen uuden kalenterin aloitus tuntuu aina niin puhtaalle alulle, ja uusille mahdollisuuksille. Jännittävää, mitä kaikkea seuraava vuosi tuokaan mukananaan. 
Eikä yhtään ikävä ajatus sekään, että mennään kohti kevättä ja valoa, nauttien sitä ennen vielä monesta talvipäivästä toivottavasti. 
Kohta nähdään 2018, mä oon niin valmis!