keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Auringon valossa


Lepo on tehnyt tehtävänsä.
Nyt innostaa ja inspiroi, ihan kaikki pienet arkisetkin jutut.
Tervetuloa, ihana syksy!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Jos nyt oikeasti pysähtyisi


Viikonlopun hidastaminen oli oikeastaan ainoastaan pakollinen tapahtuma.
Kun mulle luontaisin olomuoto on liikkeessä oleminen, ei välttämättä kovaa eikä kaukana, vaan ne ihan omat pikku ympyrät pitää iloisina, kunhan saan touhottaa. 
Mutta kun kuormana kantaa enemmän kuin sen ihanan, tavallisen ja rakkaan arjen, huomaamatta väsyy.
Kroppa joutui ottamaan kovat keinot käyttöön, kun en taas kuunnellut. Kuukauden olen ollut puolikuntoinen, pienessä flunssassa, välillä enemmän, välillä vähemmän. Nyt sitten tainnuttava päänsärky on pitänyt pedissä viikonlopun yli, kun en kunnolla ole malttanut hidastaa.

Ehkä jo vihdoin opin jotain? 
Jos nyt antaisin kropalle saumaa tehdä työnsä rauhassa, parannella.
Mielelle aikaa rauhoittua intensiivisestä, vilskeisestä kesästä rauhaisempaan syysmoodiin. 
Keskittyä siihen, miksi tätä matkaa elämänmuutokseen on tehty useampi vuosi.

Vaikka kuinka fiilistelen pienistä hetkistä, luonnosta, rauhoittumisesta, hidastamisesta, niin se ei auta, jos mieli pyörii väkkäränä ja kroppa paahtaa menemään. 
Rauhan tunne kumpuaa paljon syvemmältä kuin ulkoisista asioista. 
Sitä rauhaa nyt toivon. 
Hellää ja hyväksyvää asennetta, myös itseä kohtaan, niitäkin toivon.
Yhtä oppimista tämä elämän matka.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Viikonlopun alkuun

Tänään oli sellainen päivä, kun oli aika pysähtyä, kuunnella itseä ja omaa vointia. 
Lötköillä yökamppeissa ja sotkuponnarissa koko päivä, pistää nenää ulos vain pikkuiseksi hetkeksi haravan varteen, lipittää teetä mukikaupalla, nollata mieltä ja kehoa. 
Hiihtää villasukissa, kirjoitella, lämmitellä vähän ruokaa, nukkua.

Mietin, että pitäisikö tällainen päivä laittaa ihan kalenteriin asti ylös.
Päännollauspäivä. Saisinko ihan joka viikolle, kiitos. 

Kuvissa tämä ilta, ympärillä ihana hiljaisuus.


Voimaannuttavaa viikonloppua ♥

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Pieniä asioita


Usvaa aamuisilla pelloilla, päivän ensimmäiset lämmittävät auringonsäteet, kostea kasteen tuoksu. 
  Koulureppuja, tennareita, välikausitakkeja, koulutakseja postilaatikolla.
 Pään yli lentävä joutsenparvi, hohtavat ruskan sävyt lehdillä, syksyn värittämä luonto.
 Hevoset laiduntamassa niityillä, jossain vielä puimurin ääni, viimeiset kukkivat ruusut talon nurkalla.
 Höyryävä mukillinen teetä hunajalla, lempivillasukat ja painotuore lehti postilaatikosta. 
 Uunilämmin kanelilta tuoksuva omenapiirakka, värikkäät ekaluokkalaisen läksykirjat keittiön pöydällä, niiden yllä pieni lettipäinen. 
Syysauringossa kylpevä rauhallinen koti, kirjan tuoksu, aikatauluton iltapäivä.
Auringon lämmittämään kohtaan kerälle nukkumaan käpertynyt kissa, pehmeä omenahillo hellalla hiljaksiin kuplimassa, puhtaiden pyykkien raikas tuoksu.

Arki

maanantai 12. syyskuuta 2016

Kasvisruokalemppari


Olga Temosen Emäntänä Olga-kirjasta kaivoin tämän reseptin, jonka nimi on yksinkertaisesti papuja ja chiliä, ja se kohosi kyllä kertaheitolla mun suosikkiarkipöperöksi.


Niin hyvää, että siitä on pakko kauhoa hellalta maistiaisia jo ennenkuin pääsee pöydän ääreen...
Ja sen jälkeen, kun olin polttanut kahdesti kuivan soijarouheen ja oppinut, miten se omalla hellalla paistetaan, myös ihan älyttömän helppo ja yksinkertainen.
Ainekset useimmiten löytyy kaapeista, eikä mitään omituista tarvita, ja resepti on tosi helposti muokattavissa. Papulajeja voi vaihdella, tai vähentää, ja laittaa vaikka toisen purkin paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa sekaan. Puolikkaan chilin sijaan menee helposti kokonainen, ja koska halusin safkaan tosi tuhdin maun, pilkoin mukaan pari valkosipulinkynttä ja lisäsin reilun tujauksen cayannepippuria. 


Tosi hyvä, nopea ja monipuolinen perusresepti arkeen, tuhtia, lämmittävää hyvän mielen lohturuokaa syksyn tuuliin. Seuraksi riisiä tai vielä mieluummin kvinoaa. Nam!

tiistai 6. syyskuuta 2016

Nuutuneen olon karkotusta

Kipeily taisi viimein jättää rauhaan, mutta jätti jälkeensä tosi nuutuneen, alakuloisen ja tylsistyneen fiiliksen. Eipä innostanut oikein mikään. Vanha kaverini unettomuuskin enemmän ja vähemmän vaivaili flunssan aikana, viime yönä asteikolla enemmän ja klo 2 tiirasin vielä kelloa.
Unettomuushan ei satunnaisia täydenkuun valvomisia lukuunottamatta ole mua vaivannut enää reiluun vuoteen, joten pikaista toimintaa tarvittiin nyt kehiin.

Lepoa 
Ennen mitään muuta, päivään nollaustauko. Mitä vaan, lempisarjaa, kirjoittamista, lukemista jne jne. Mä valitsin tänään lyhyet päiväunet, ja vaikutus oli suuri loppupäivän jaksamiseen.
Ja ne yöunet... Ne vaikuttaa kaikkeen.


Liikuntaa
Valtavan suuri osa hyvinvointia. Kaikki kroppaan muhiutunut ryönä tunteita; rasitusta, painetta ja kuormitusta, tarvitsee saada sieltä ulos. Liikkuminen puhdistaa kehoa ja mieltä, lievittää stressin tunteita, tasaa ja alentaa verenpainetta, rentouttaa ja tuo mielihyvähormoneita kehoon.
Kävin tänään tyttöjen harrastustunnin aikana rauhallisen muutaman kilometrin lenkin, vedin ilmaa syvään keuhkoihin, nautin syysmaisemista, hiljaisuudesta, kiireettömyydestä.  
Jotenkin oli todella paljon parempi fiilis niin, kuin että olisin istunut sen ajan liikuntahallin aulassa tai autossa puhelinta ränkäten.. 


Ravintoa 
Jokaisella varmasti on se oma, itselle sopiva ja yksilöllinen versionsa. 
Mä oon tykännyt ihan mielettömästi satunnaista kalaa lukuunottamatta kasvisruokavaliosta. Jää kevyt  ja hyvä olo syömisen jälkeenkin, vaikka olisi kokannut tuhdimmatkin pöperöt. Tänään söin tätä. Tuosta värikkyydestä ei vaan voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle! 


Joskus onnistuu ja joskus kai ei, mutta tänään sain käännettyä uupuneen puuropään iloiselle, rennolle mielelle loppuillaksi.
Hyvien valintojen vaikutus onneksi useimmiten tuntuu seuraavanakin päivänä, toivotaan josko hyvä meininki jatkuisi huomenna.
Jokainen aamu on onneksi myös puhdas alku tehdä päivästä paras mahdollinen.

Hyviä alkuja ♥


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syksyä aamuauringossa


Rauhalliseen sunnuntaimeininkiin viikonloppuaamun kuvia lähiluonnosta.
Hirveän kiitollinen olen siitä, mitä tässä ympärillä on. Herkästi stressaava mieli rauhoittuu pelkällä hidastempoisella kävelyllä pihan läpi, kun saa vetää sisäänsä raikasta ja kosteaa syysilmaa, kuulostella tuulen suhinaa puissa, tarkastella syksyn tekemiä muutoksia luontoon. Ruskaa rakastan suunnattomasti (itseasiassa se on yksi syksyllä syntyneen lapseni nimistäkin, sen verran suuri merkitys sillä on ♥).

Tänään kotipäivä; pehmoiset villasukat, iso kuppi lämmintä teetä ja yhtä lempisarjaa Netflixistä. 
Nautinnollista leppoistelua sinnekin ♥