sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Pikkuaskelin etenee


Taas hankalasti kuvattavissa olevia vessakuvia! 
Joululomalla se eteni sen verran, että mitään akuuttia tehtävää ei enää ole, jotain viimeistelyä lukuunottamatta, ja täällä iloitaan kovasti siitä.
Puuhastelut aloitettiin sotkuisella hommalla, nimittäin laastikerros hiottiin vessan seiniltä pois. Ilme siistiytyi kyllä kovasti, vaikka itse jo vähän mietin jopa rosoisen laastin paikoilleen jättämistä. 
Seuraavaksi lisättiin allas, tori.fistä hankittiin edullisesti vanha ja valmiiksi jo kauniin värinen komuutti uuden altaan alle. Tuolla vastapäisessä nurkassa vilahtava valkoinen taso on keittiöstä ylijäänyttä, ja se kiinnitettiin myös seinään kiinni. 
Vielä pyyhekoukkua vähän saisi laittaa ylemmäs, jotain koloja peittää ja sen semmoista, mutta kyllä vaan jokainen askel eteenpäin huojentaa tässä projektissa. 
Ei huolittu vessaankaan kompromisseja, vaan odoteltiin rauhassa sopivia ja mieleisiä kalusteita. Kovasti tykkään uuden siloisen ja vanhan tunnelmallisen rennosta yhdistelmästä.


Keittiö sai myös maalia niskaan. Karvalaudan luonnollinen värikin oli kiva ja leppoisa, mutta siinä oli yksi iso ongelma. Tikut kynsien välissä, kun kaappeja avaa, jauts! Maali poisti sen ongelman, ja on kyllä mielestäni raikkaan näköinen myös. 

Tämmöisiä pikkuisia etenemisiä täällä, reipasta tulevaa uutta viikkoa sinne! 

maanantai 9. tammikuuta 2017

Luonnon terapiaa


Meillä on mieheni O:n kanssa suuri rakkaus tätä koto-Suomen maisemakuvaa kohtaan, ja siitä syystä kärrätään vanhaa, pikkuista asuntovaunua perässä kesäisin, vapaina parkkeeraamaan mihin vaan se mahdollista on. Vaunun ihanuus on juurikin vapaus lähteä minnepäin vain, nähdä aina uusia paikkoja ja sitä myötä kokea uusia elämyksiä, aina pedit valmiina perässä keikkuen.
Nyt vaunu lepää talviteloilla, mutta onneksi tähänkin vuodenaikaan on monia mahdollisuuksia päästä tuulettamaan päätä luonnon helmassa. 

Ollaan ihastuttu nyt kovin retkeilemään.
Myös lapsille metsä ja luonto avaa ihan uusia elämyksiä ja irtautumisen arkiympyröistä. 
Pois puhelimien ja padien ääreltä, olemaan yhdessä, haistamaan ihanaa metsän tuoksua, ihailemaan nuotion loimua ja tutkailemaan luonnon monimuotoisuutta. 
Leikit lähtee mitä mielikuvituksellisimmin aina käyntiin sillä välin, kun O:n kanssa kaivetaan repuista eväitä ja sytytetään nuotiota. 

Näissä kuvissa Liesjärven kansallispuiston maisemia, jossa käytiin joululomalla. 

Vaikka puhelimen räpellys jätetäänkin sikseen, siihen saa näppärän sovelluksen lähellä sijaitsevista kiinnostavista kohteista nimellä retkipaikka. Sieltä vain tonkimaan uusia kohteita ja sitten kohti seikkailuja. (Muista tulitikut ;))

tiistai 3. tammikuuta 2017

2016 paketissa


Vaikka vuosi 2016 onkin maailmanlaajuisesti katsottuna ollut aikamoisen hurja ja kurja vuosi, niin näissä omissa pikku kotiympyröissä se hujahti täysin erilaisissa tunnelmissa.
Viime vuosi oli pääosin hidastempoinen ja paljon päästiin sitä meidän haaveidemme elämää kohti, josta löytyy kiireetöntä aikaa, rauhaa, aikaa perheelle ja tärkeille asioille, ja ylipäätään rennompaa elämänasennetta.

Remontin suhteen ollaan menty viime vuosi tosi hitaalla, mutta juuri nyt en voisi olla siihen tyytyväisempi! Mieli on matkan varrella ehtinyt muuttua moneen kertaan, ja toiveet kodin ilmeestä on ehtineet nyt ajan kanssa muokkautua ja selkeytyä. Tehdyt rempat on olleet harkittuja, onnistuneita ja edullisia, kun on malttanut rauhassa odottaa inspiraatiota, tarvikkeita ja ideoita.


Tälle vuodelle toivon rauhallista tahtia, hyvinvointia ja hyvää meininkiä.
Tasapainoa, sillein mahdollisimman rennolla otteella.
Hyvää balanssia töihin, arkeen, voimavaroihin, lepoon, liikuntaan, vapaa-ajalle, harrastuksiin, uneen, ruokavalioon, ja mitä näitä nyt on. Että paletti pysyisi hanskassa ilman sellaista kireää suoritusmeininkiä. 


Levollista mieltä vuoden alkuun toivottelen! 

tiistai 20. joulukuuta 2016

Vessan vanha kaappi (ja hei, loma!)


Halusin lisätä vielä tämän vuoden puolelle muutamat kuvat vessan pienestä, ilahduttavasta etenemisestä, kun jo aiemmin kerroin, että sielläkin on jotain tapahtunut. 
Muutenkin näin vuoden lähennellessä loppuaan, tekee mieli summata kulunutta vuotta. Mitä kaikkea onkaan ehtinyt vuodessa tapahtumaan. Toivottavasti opittu paljon, itsestä, muista ja elämästä, kerätty monta hyvää muistoa ja ilonaihetta matkan varrelta kyytiin. 

Mutta niin, tuo ihana vanha karmi ikkunoineen vessassa. Ikkunanpokaan on siis puuhasteltu laudanpätkistä hyllyt, ja O haali vajansa kätköistä karmiin vanhat saranat ja niin ikään elämää nähneen rivan.
Ei ollenkaan oma neronleimaus tämä, vaan rakkaan pikkuserkun perheen luomus ja idea. Koko karmikin saatiin sieltä suunnalta, kiitos vaan vielä hurjasti! Pikkuserkulla samanmoinen kaappi seisoo keittiön seinässä, ja on musta aivan mielettömän valloittava ja kodikas juurikin siinä.
Meillä hyllyke vielä hakee romppeitaan kohdilleen vessan säilytysjärjestelmien ollessa kesken, mutta eiköhän se siitä, ajan kanssa. Nyt on ihanan helppoa ottaa tuosta seinältä lempituotteet käsittelyyn.


Tänään on ollut aika ihanat tunnelmat lasten alkavan loman kunniaksi.
Leivontatarvikkeet piilottava vanha puulaatikko jo tutkittiin läpi ja kirjoiteltiin kauppalistaan tarvittavat jutut. Tänä iltana juhlistettiin loman alkua leffaillalla, ja huomiselle sitten tyttöjen toiveesta testataan suklaapullaa. Sekä hipsitään kirjastoon, se on meidän tytsyjen lempijuttuja.

Tällä kertaa vietellään näitä vapaita kotona, ja se tuntuu juuri nyt todella hyvälle.
Aivan kuin olisi koko vuoden nollaus edessä, yhteisellä, kiireettömällä perheajalla. Pitkiä unia, kalenterittomia päiviä, hitaita yöpuvuissa ja villasukissa hiihdettyjä aamuja. Teemuki höyryämässä lämpöä ja tuoksua käsien välissä. Pienet rakkaat höpöttämässä hassuja kainalossa. Koti avoinna ystäville, varalapsille, sukulaisille, nauttimaan yhdessäolosta, herkuttelusta, tunnelmoinnista kynttilöiden ja talven lempeässä valossa.

Onnellista mieltä

perjantai 16. joulukuuta 2016

Kodin järjestyksestä


Sairastelu pisti minut sängynpohjalle heti alkuviikosta, peruuntui kaikki menot ja sopimukset koko viikolta. Vieläkään en jaksa sängystä hiippailla moneksikaan hetkeksi ylös, lähinnä teenkeittoon tai jonkun pikaisen evään tekoon taipuu. Sinänsä ihan hyvä taas kropan muistutella, kun olen tainnut itseä kuuntelematta vähän taas sortua lentämään. Sängynpohjalla on aikaa mietiskellä omaa ajankäyttöään..

Yhden erittäin ilahduttavan seikan olen nyt pannut merkille täällä lojuessani.
Nimittäin, että koti ei ole vaatinut lähestulkoon minkäänlaisia toimenpiteitä pysyäkseen järjestyksessä tämän viikon aikana. (Jätetään tässä kohti huomioimatta kodin lämmitykset, viikkosiivoukset, kauppareissut, ruuan laitot jne jne :)) 
Pesukoneet on pyöräytetty tultuaan täyteen ja tavarat on laitettu käytön jälkeen paikalleen, ja siinäpä se. Olen tästä hyvin kiitollinen, sillä jatkuva ja loputon sotku saa kyllä nuppini kiristymään äärimmilleen ja mun ollessa kipeänä aina aiemmin talo on ollut hetkessä aivan törkyisen näköinen. 

Kaksi syytä olen huomanut tähän nykyiseen järjestykseen, nimittäin kärsivällinen ohjaaminen tyttöjen kanssa, miten yhteisissä tiloissa toimitaan, sekä tavaroiden roima karsiminen. 

Tyttöjen (7v ja 8v) kanssa ollaan käyty nyt paljon keskusteluja siitä, kuinka omista tavaroista ja jäljistä kuuluu huolehtia ja yhteisiä tiloja ja muuta perhettä kunnioitetaan niin, ettei jätetä omia kamppeita lojumaan pitkin poikin. Ja vaikka se tuntuukin välillä työläälle ohjata ja muistutella päivästä toiseen ja välillä olisi vaan todellakin helpompaa viskata itse ne kamppeet kohdilleen, niin edistystäkin on hienosti tapahtunut. Ihan joka kohdassa ei tarvita enää muistuttamista, jess :) Nämä on musta todella tärkeitä taitoja opetella perheen rauhan ja sopuisuuden kannalta, sekä myös tyttöjen itsensä takia, jotta heistä tulisi tulevaisuudessa taitavia ja itsenäisiä mimmejä, jotka osaavat pitää huolen itsestään ♥

Tytöillähän on siis koko yläkerta, 2 reilunkokoista huonetilaa, kokonaan omassa käytössään. Niiden kanssa ollaan sovittu, että muuten saa tila näyttää juuri siltä, kuin itseä huvittaa, mutta perjantaisin huoneet siivotaan ja tytöt imuroi. Välillä auttelen, mutta pääasiallisesti tytöt osaa itse. 

Senkin takia, kun tytöillä on tällainen oma tila, jota ei tosiaan tarvitse joka hetki olla laittamassa ojennukseen, musta on tärkeää, että yhteiset tilat pidetään hyvässä järjestyksessä joka päivä. Tässä keskikerroksessa, missä pääosin oleskellaan, on keittiö, wc, olkkari, pieni kodinhoitohuone suihkulla ja aikuisten oma tila, makkari. Näistä huoneista olen aika ehdoton, että tytöt korjaavat jälkensä pois ollessaan valmiina esim. välipalan syönnin, leikin tai läksyjen teon jälkeen. 

Millaisia käytäntöjä teidän perheessä on? 

Tästä toisesta syystä, turhien ja epämieluisien tavaroiden reilusta karsimisesta, lisää jonain toisena kertana. 

Ihanaa, rentouttavaa viikonloppua! ♥