tiistai 1. tammikuuta 2019

Rakas vuosi 2018


Ehkä ensimmäistä kertaa sellainen olo, että jospa tätä vuotta olisikin voinut jatkua vain. 
Yleensä vuodenvaihdetta odottaa todella innolla; uusi, puhdas tyhjä sivu ja yksi pieni uusi alku. Tykkään raikkaista aluista. 
Mutta tämä 2018 on kertakaikkiaan ollut niin hyvä, luultavasti paras vuoteni ikinä, ettei sillä olisi ollut niin kiire loppua. Tähän vuoteen parannuin vuoden kestäneestä mykoplasmasta, toivuin täysin uupumuksesta, sain uuden työn ja tein muutamia henkilökohtaisia valintoja, jotka on tukeneet omaa hyvinvointia. On ollut niin todella rento, onnellinen ja iloinen mieli, ja se varmasti on se avain siihen, että kaikki tekeminen ja oleminen on tuntunut mieleiseltä. Olen saanut tehdä ja harrastaa rakkaita ja itselle tärkeitä asioita ja elää omien arvojeni mukaisesti. 
Tuntuu, että elämässä on palaset kohdillaan ja just niinkuin toivoisikin niiden olevan.

Ainut isompi kolaus oli alkuvuodesta puolison vakava sairastuminen. Mutta kun toinen parani hienosti ja järkytyksestä toipui, on taas osannut arvostaa ihan uudella tavalla toista siinä vierellä. Vaikka on arvostanut tätä ennenkin toki, niin kyllä se toi uudenlaisen muistutuksen sille, ettei mitään voi pitää itsestäänselvyytenä. Että miten kiitollinen saa olla kaikesta siitä hyvästä, mitä ympärillä on. Terveistä, hyvinvoivista lapsista ja tästä aina ja iänkaikkisesti keskeneräisestä, mutta niin rakkaasta kodista maaseudun rauhassa, eläimistä, ihanista tukilapsista ja kaikesta, mikä elämän täyttää.

Tottakai sitä intoilee siitä, mitä kaikkea tämä uusi vuosi tuokaan mukanaan. Pikkuisen tekee mieli fiilistellä, haaveilla, asettaa omia tavoitteita. Kun edellinen vuosi oli kodinlaiton suhteen hiljaisin tähän asti (isoimpana juttuna terassin teko) niin ehkäpä tuleva vuosi tuo sitten boostia siihen touhuun, toivon. Muita sen kummempia muutoksia en nyt kaipaa, mutta sen aika näyttää, mikä kaikki on taas erilailla tämän vuoden jälkeen. 

Ihanaa vuotta 2019!

tiistai 18. joulukuuta 2018

Lomamood latautuu


Niin hyvä fiilis! 
Pari hassua päivää ja normiarjelle saa sanoa hetkeksi heippa. Tervetuloa hitaat, pitkät aamut, jolloin ei ole kiire minnekään, aikatauluttomat päivät, jolloin voi keksiä tekemistä ex-tempore tai lojua pyjamassa pitkin päivää, hautautua kirjakasan taakse, tuijotella takkatuleen, käydä lunta narskuvalla lenkillä tähtitaivaan alla. Pelata lautapelejä, herkutella, laskea pulkkamäessä, ottaa päikkärit.
Juuri tähän saumaan tekee niin hyvää!
Kaikki hässäkkä ja pyöritys jää taakse, ja saa ottaa niin iisii kuin huvittaa, yhdessä perheen kanssa.
Mietin, että loman alkua voisi jotenkin juhlistaa. Käytäisiinkö perheen kesken syömässä ja päivittämässä hiukan talvikamppeita. Ostoslistalla oikean kokoista toppahousua ja rukkasta ainakin.

Ollaan aika pitkään jo otettu niitä askelia siihen suuntaan, että elämä olisi omannäköistä ja hyvää tällaisenaan.
Ja nyt tuntuu siltä, että juuri nyt en muuttaisi mitään. Siitä saa kyllä olla äärettömän kiitollinen.
Alkukuun taas hetken hukassa ollut tasapaino tuntuu palautuneen kotiin. Vapaa, onnellinen, riemukas mieli. Todellakin jees. Eikä Etelä-Suomeen saapunut lumi ainakaan yhtään sitä pahenna ♥

Ihan parasta tulevaa lomaa sinulle! 

lauantai 15. joulukuuta 2018

Kodinlaittofiilistä


Tämä syksy on ollut niin paljon kaikkea kodin ulkopuolista puuhaa täynnä, että kotiin ei ole oikein ehtinyt kiinnittää sen kummempaa huomiota. Pyykit pyörii ja tiskit peseytyy tottakai, arki rullaa. Siivottu on sen verran, että menettelee näillä hämärillä. Kaikki luova puuhastelu, sisustelu, valokuvaaminen, kodin laitto, tämä kirjoittelukin, on kuitenkin ollut ihan jäissä.

Mutta nyt huomaan pitkästä aikaa, miten ideoita alkaa pursuilemaan päähän.
Niille jutuille tuntuu taas auenneen mielestä tilaa pitkästä aikaa. Kodin ulkopuolisia projekteja on valmistunut, uusia muutoksia arkeen tehty ja ne sujuu, syksyn kiireet hellittäneet. Nyt on aikaa keskittyä taas pitkästä aikaa näihin kodin seinien sisäpuoliinkin. Ja se tuntuu tosi kivalle! Nautin niin kaikesta siitä suunnittelusta ja funtsailusta. Ei niinkään, että kehittelisin mielessä jotain kilometrilistaa ostettavista asioista, vaan miten hyödyntäisi jo tontilla valmiiksi olevia materiaaleja. Maalaisi kaapeissa olevilla kalkkimaaleilla, käyttäisi uusiksi kalusteita, tekisi pieniä muutoksia.

Tottakai remonttikin pyörii mielessä, yläkerta olisi ehdottomasti saatava kuntoon vihdoin. Samoin eteinen kaipaa huomiota, tavaraa tulvivaan tilaan tarvittaisiin ainakin vaatekaappi järjestystä tuomaan. Joka puolella on jotain keskeneräistä, mihin voisi tarttua. Maalaisinko eteisen oven vihreäksi, ruokapöydän pinnan uudelleen valkoiseksi tai hankkisinko puusohvaan vihdoin pehmeän päällisen. Millä värillä maalataan rappuset yläkertaan, millainen seinämateriaali tulee yläkertaan. Tietysti haluaisin ihania tapetteja, mutta täällä meillä kissat repivät seinäpaperit riekaleiksi, mikä on todella kurjaa! Kauniita tapetteja olisi aivan älytön määrä ja niitä niin rakastaisin. Onko joku keksinyt, millä kissat saisi pidettyä erossa seinistä (ja sohvista)? 


Vaikka olenkin iänikuinen jahkaaja näiden kodinlaittohommien kanssa, niin sen olen päättänyt, että viimeistään ensi vuoden alussa tapahtuu jotain kotona. Se vielä jää nähtäväksi, että miten pitkälle aika ja budjetti venyy, mutta innolla sormet syyhyää joka tapauksessa päästä kodin laittoon. Nyt on aika vihdoin saada kotiprojekti etenemään ja kotia sekä käytännöllisemmäksi ja toimivammaksi, että myös toivon mukaan hippusen kauniimmaksi. Supermieleisiä juttuja ♥ 


Tänään on mahtavan leppoisa lauantai. Omien ja lainalasten kanssa leffa, herkut ja sauna, oikein perinteistä viikonloppupuuhaa. Sopii niin hyvin tähän fiilikseen, kun jo muutaman päivän olo on ollut kiikun kaakun, että viekö flunssa mennessään. Onneksi tänään saa vain olla, minkään homman hengittämättä niskaan. Illaksi on vielä iso pino kiinnostavia kirjoja, joiden mukaan tempautua. Ja vielä pitkät yöunet päälle, niin viikonloppu on tehnyt tehtävänsä toivon mukaan.

Vielä yksi juttu, nuo ruudulliset Ikean puuvillaflanelliset pussilakanat on i-ha-nat! Niin pehmeät ja lämpimät, etten halua nukkua näillä koleilla keleillä enää yhtään missään muissa lakanoissa. Todellakin paras hankinta todella pitkään aikaan, mieskin on lumoutunut. Tulisipa tämmöisiä pehmolakanoita lisää valikoimiin. 

Lämmintä ja pehmoista viikonlopputunnelmaa sinne myös ♥

maanantai 3. joulukuuta 2018

Tasapainoa ja palautumista hakusessa


Uusi viikko aluillaan, ja sellainen ihana aamun hiljaisuus, kun en kuule kuin kellon raksutuksen. Tytöt on hypänneet koulutaksiin ja mulla hetki aikaa, ennen kuin arki taas tohinalla alkaa. 

Tämä loppusyksy on ollut uuden opettelua uusien työkuvioiden myötä, joten näihin päiviin on taas tarvittu tasapainon opettelua.
Toisinaan tuntuu, että voi kun olisi jo pitänyt oppia tämäkin. Sen verran monesti sitä edelleen kolauttelee päätä väsähtämisen seiniin ja rämpii täysien kalenterien soiden yli. 
Mutta lohduttaudun sillä, että sitä se vain on, uudet jutut keikuttaa venettä aina hetken. 
Jonkun aikaa sitä porskuttelee ja innostuu vääntämään taas hanat kaakkoon, kun innostaa kaikki tekeminen, uudet jutut, ihmiset. Kunnes huomaa taas kerran olevansa ihan läkähdyksissä aikataulujensa kanssa. Mun kompastuskiveni on mun heikko stressinsietokyky; vaikka elämästään tekisi kuinka smoothia niin välillä kierrokset pyrkii nousemaan mielessä niiden innostavienkin asioiden edessä. Ja sitä kun esimerkiksi mun työni on, jokaista päivää odottaa hyvällä fiiliksellä. Välillä vaan sitä kivaakin pakkautuu liikaa yhteen ja samaan sumaan, jos viikonloputkin pullottaa menoista. Sitten lähtee unet karkuun illasta, mistä seuraa puolikuntoinen tai kipeä olo, ja jolloin pään rassausta tehokkaasti poistava liikunta joutuu tauolle. Jaiks, sitä en kaipaa. 


Marraskuun hurlumhein jälkeen nyt alkoi kuitenkin ihanan rennolta tuntuva aikakausi, kun viikonlopuissa on enemmän tilaa nollautumiseen ja palautumiseen. Edessä siintelee mökki- ja snoukkareissu Ylläkselle, ja pelkkä tieto näistä saa fiiliksen leppoistumaan. Viime viikonloppu on myös ollut sellainen, että pää on saanut nollautua huolella, ilman mitään sen suurempaa pakollista. Sain rauhassa puuhastella puntilla, lojua peiton alla kuuntelemassa äänikirjaa, käydä lapsen kanssa uimassa. Kuuntelemani äänikirja käsitteli palautumista, ja sitä, miten me suomalaiset palaudutaan aika huonosti. Pelkkä yöuni ei nollaa tilannetta, palautumisen hetkiä tarvitaan pitkin päivää. Sellaisia, että päästetään irti ajatuksissa kaikista niistä pään vaatimuksista ja irtaudutaan somesta, maadoitutaan hetkeksi olemaan läsnä siinä tilassa ja omassa kehossa.  

Siispä, nollaudun hetken tähän aamuun, nautin hiljaisuudesta ja rauhasta, keräilen voimia uuteen viikkoon teekupin äärellä. 

Hyvää mieltä sun viikkoon! ♥

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Marraskuu ♥


Marraskuulla taitaa olla pikkuisen huono maine, sen verran parjausta tuntuu näkyvän siellä täällä tästä melko pimeähköstä ja märänpuoleisesta ajanjaksosta. Itse kuitenkin ajattelen, että kun kerran täällä pohjoisessa maailmankolkassa on päättänyt asustella, niin jospa päättäisi myös nauttia kaikesta siitä, mitä luonto täällä tarjoaa. 

Marraskuu on ihana! Ja tässä syitä, miksi:

Luonto rauhoittuu, ja se on oiva vinkki myös meille touhottajatyypeille; rauhoitu nyt hyvä ihminen, höllää nutturaa, suorita vähemmän. Ole armollinen itsellesi ja muille. Välillä väsyttää ja se on ihan okei. Tämä on juuri se ajanjakso, jolloin turhat jutut voi jättää vähemmälle.

Ei luonto ole marraskuussakaan tasaista harmaata massaa, vaan luonnon värit ovat upeat, edelleen. Tyynet, rauhoittavat maisemat, pienet vivahteet ja yksityiskohdat. Kaunista. Ja miten hauskalta tuntuukaan sitten ihana valkoinen lumi tai kevään riehakkaat väripilkut tämän seesteisen näkymän jälkeen. 


Ilma on raikasta ja happirikasta ja oikein kutsuu haukkaamaan sitä sisäänsä. Jos vain mahdollista, mene luontoon päiväsaikaan, hengittele syvään, kuuntele, rauhoita mieli. Varusteet kuntoon, niin on kiva olla kelillä kuin kelillä.

Ystävät kohottaa mieltä aina. Meidän ystävät on oikein riehaantuneet pyytämään kylään ja järjestämään juhlia marraskuisin, se on ihana piristysruiske arjen keskelle. Ja kun muistaa myös pyytää välillä itsekin, niin hyvät hetket vain lisääntyy. 

♥ Tämä vuodenaika on todella hyvä rauhallisemmille harrastuksille, mitä muussa tohinassa ei ehkä tule tehtyä. Jos uppoaisi oikein hyvään kirjaan, tai kutoisi valmiiksi sen viime talvena aloitetun sukan. Katsoisi kaikki ne leffat, jotka haluaisi nähdä.

Miten tunnelmallista onkaan, kun kotona on pieniä valonlähteitä siellä täällä, kynttilät saa palaa vaikka koko päivän ja takassa leiskuu tuli lämmittämässä. Päällä mukavat vaatteet ja pehmeät villasukat, suuressa kupissa höyryävä juoma. 


♥ Mikä piristää juuri sinua? Punttien kiskominen salilla, vapaaehtoistyö, eläinten silittely, kukkakimppu pöydällä, uusi sarja telkkarista tai vastapaistettu pulla? Jos sisustaisi pikkuisen kotia, remppaisi jonkin keskeneräisen kohdan tai koluaisi pitkin metsiä suppilovahveroiden perässä. Tee erityisesti asioita joista nautit, edes pikkuisen, ihan joka päivä. 


Elämässä voi tehdä niin paljon valintoja, ja asenne on varmastikin niitä tärkeimpiä valintoja. Valitse tehdä tästäkin päivästä mahdollisimman hyvä, innostava ja antoisa. 
Se on sinun käsissäsi.
Raikasta, kaunista ja rauhaisaa marraskuuta sinulle! ♥

torstai 1. marraskuuta 2018

Uusia kuvioita


Niin monena iltana olisi tehnyt mieli kaivautua sohvannurkkaan ja ottaa läppäri syliin, näpytellä jotain tänne. Mutta niin vain väsymys on vienyt voiton, tai arki on vienyt mennessään, sillä tekemistä on viime päivinä ollut niin, että pää on ollut vähän pyörälläkin. Mutta ehdottomasti positiivisia juttuja, sillä olen saanut aloittaa uusissa kuvioissa työelämässä. 
Saan työskennellä mukana lasten arjessa, mikä tuntuu todella palkitsevalle. Saada nähdä ne hymyt, naurut, hassut pikku kujeilut. Hiekkakakut, futispelit, laulunpätkät, hellyyttävät söherrykset paperilla. Kun joku ilahtuu näkemisestä niin, että kippaat melkein selällesi kun pieni ihminen ryntää rutistamaan. Rakastan todella niitä pieniä puuhakkaita ihmisiä. 
Onneksi täällä kotonakin touhuaa pari, vaikkakin jo aika isoa ja omatoimista, mutta jotka kuitenkin välillä saa kainaloon ♥ 

Iloista marraskuun alkua!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Stressitön olo


Raukean leppoisa sunnuntainen ilta sohvannurkassa tunnelmavalossa. 
Syysloma vailla sen suurempaa päämäärää aluillaan, joten on aika helppo olla rennolla mielellä nyt. Mutta niin monesti olen miettinyt siinä arjenkin keskellä, miten elämä tuntuu nykyään todella erilaiselta kuin ennen. 
Toisenlaiselta kuin silloin, kun se stressaava suorittajapeikko istui tiukasti harteilla. Miten sitä hyvää oloa osaakin arvostaa nyt kun monta vuotta tuli rämmittyä stressaantuneena ja mieli kierroksilla.
Miten siihen on päästy, että se peikko on häipynyt, vaikka elämästä ei saakaan täysin huoletonta? 

Isompina linjoina mietin näitä

♥ elämän tekeminen oman näköiseksi (omat arvot)
♥ kalenterin päivitys 
♥ arjen isot raamit (mm.asuminen, työ, perhe)
♥ pienemmät, tärkeät valinnat (mm. uni, liikunta, ruokavalio) 

Mistä arki koostuu? Mitä voisin tehdä tänään sen eteen, että voisin voida paremmin? 
Meillä tarvittiin isoja muutoksia sen edesauttamiseksi, että on hyvä olla nykyään. Koti vaihtui rentoon vanhaan, auto pikkuisen vanhempaan, asuinpaikka eri ympyröihin ja työt meni aika pitkälti uusiksi. Saatiin maaseudun rauha ja luonto ympärille, aikaa inspiroiville ja innostaville harrastuksille. Ratsastus, kalastus, marjastus, sienestys, landen teillä pyöräily, lenkkeily, metsäretket, nuotiohetket. 
Kaikki päätänollaavat asiat, mitkä muistuttaa siitä tärkeästä flow-tilasta, johon pyrin nykyään mahdollisimman usein. En suostu enää siihen, että se rassaava lista pyörii päässä ja puskee koko ajan suorittamaan. Ilman sitä pärjäilee paljon paremmin ja saa aikaankin paljon enemmän ihan huomaamatta, kun uupumus ei lamauta päätä. Flow-tila on hetkessä elämistä ja olemista, mikä saa asiat rullaamaan hyvällä fiiliksellä, ilman paineen tunnetta mielessä. Keveää, hyvää oloa, positiivisia ajatuksia, iloa. 


Iso hyvää tekevä tekijä itselle oli se, kun elämänrytmi rauhoittui kalenterin ja kodin tavaramäärän siivoamisen, elämänrytmin muutoksen ja pikkulasten kasvamisen myötä, ja opin nukkumaan. Nykyään huomaan, että tunninkin vähennys unissa aiheuttaa sen verran paljon negatiivista, että unista en halua tinkiä kuin erityistilanteissa. Entinen yökukkujakin voi siis oppia.
Tarvitsi myös opetella kieltäytymään kohteliaasti, pitämään huolta omista rajoista ja rentoutumaan aidosti.
 Ja ymmärrystä aina tarvitaan, itseä ja omia toimintatapoja kohtaan, miksi toimin näin. Nykyään löytyy tästä kirjallisuuttakin ihan valtavasti. 
Joskus voidaaan tarvita myös terapiaa tai muuta apua menneisyyden painolastin keventämiseen.


Olen oppinut luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa, vaikkei yrittäisikään pitää koko ajan jokaista lankaa käsissä. Olen lopettanut tulevien tapahtumien, seuraavien päivien ja viikkojen murehtimisen, kun tajusin vihdoin, ettei se vatvominen tuo mukanaan kuin huonoa mieltä ja kun ne asiat menee kuitenkin loppujen lopuksi hyvin. Tai vähintäänkin tuo mukanaan uuden kokemuksen. 
Jos jokin asia joskus nykyään iskee sinne mieltä murehduttavalle osastolle, niin haluan muistaa, että se on kuitenkin vain jokin yksi asia elämässä, eikä kaiken alleen peittävä synkkä matto, vaikka olisi kuinka isokin asia. Sen palasen voi siirtää mielestä syrjään silloin, kun sen käsittelyn aika ei ole. Sitten kun on, tekee parhaansa ja voitavansa asian korjaantumiseksi ja sen jälkeen antaa olla sen, mille ei mitään voi. 
Olen päättänyt, että vaikka mikä olisi, sitä hirveää oloa en suostu ottamaan takaisin, missä päänahka kiristää ja uupumus tekee mielen päättämättömäksi, sydän loikkii epätahtiin ja mieli on kuormittunut ja kireä. Unettomuutta, negatiivisempaa ja suppeampaa maailmankuvaa omassa päässä, värittömyyttä, ilottomuutta. Pelkästään häivähdys näistä tunteista saa mut tekemään tarvittavia muutoksia juuri siihen hetkeen ja ottamaan nollausaikaa heti ensi tilassa. 


Aika monelle varmaan joskus niitä hetkiä tulee, kun mieltä alkaa rassaamaan, mutta valinnat siitä eteenpäin on omissa käsissä. Mitä sille tunteelle tekee? Vaikka talous olisi suossa, sen pohtiminen pää punaisena ei hyödytä, ellei asialle tee muutosta siihen saakka, kuin se omissa käsissä on. Mikä voisi olla se muutos tänään. Mitkä raamit haluaa omalle elämälle. Mitkä asiat nostaa tärkeysjärjestyksen kärkeen ja minkä antaa olla. Tärkeitä päätöksiä, joita joutuu joskus puntaroimaan, mutta sitä tyyntä, stressitöntä ja rauhallista mieltä ei voita mikään. Sitä kohti kannattaakin tehdä töitä.

Hyvää mieltä tulevaan viikkoon ♥