tiistai 6. lokakuuta 2015

Kotiutumista hiljalleen

Meillä tapahtui muuttuvia asioita niin hurjaa tahtia tänä vuonna, että mun pääparka on todellakin viiveellä ottanut tajuntaan uusiksi pyöritettyjä asioita. Tuntui, että yhtäkkiä vaan hypättiin ihan toisenlaiseen elämään, vanha talo ja kaikki sen kommervenkit, miten tätä lämmitetään ja mites toi öljypannu. Kaikki remonttiasiat, mistä hengittäviä materiaaleja ja millaisia. Niitä on tilattu ja rampattu hakemassa pitkin ja poikin, liisterijauheet tuolta, tapetit täältä, makulatuuripaperit kolmannesta paikasta. Piha aika valtoimenaan kasvamassa, mitäs kaikkea sieltä löytyykään ja kuinka tuo traktorikin käynnistetään, mitä kaikkea löytyy vajoista. Ei naapureita mailla halmeilla, outoa. Minne tungetaan kaikki rojut kun säilytystilaa ei tässäkään talossa ole liiaksi. Ja sitten on lasten kouluasiat kaikki uutta, taksit kurvaa aamuisin ja iltapäivisin postilaatikolle ja sitä myötä tarkataan aamulla kelloa, jottei jää naperot taksista.


Nyt kun alkoi rauhallisempi, arjen täyttämä syksy ja elämä asettui sitä myöten uomiinsa, alkaa jo pikkuhiljaa mennä jakeluun kaikki tämä pyöritys. Tyttöjen koulu- ja eskariasiat rullaa hienosti, ja sekin tuo pakollista rytmiä kun aamulla on herätys klo 6. Pahimmat muutto- ja remppahössäkät on tehtynä  ja elo alkaa tasaantumaan ja tahti hidastumaan uudessa, vanhassa kodissa. Se tuntuu aikamoiselta luksukselta, se rauhallisempi elämänmeno!



Ostettiin tämä tila irtaimistoineen, ja inspiraation tai ajan yllättäessä koluan nurkkia, vinttejä ja vajan ylisiä, jos löytyisi jotain hyödyllistä ja kivaa käyttöön. Tavarat hakee vielä paikkojaan varmasti pitkään, ja pikkuhiljaa keksitään uusia käyttötarkoituksia vanhalle. Kaikki korit, saviruukut ja puulaatikot on erityisesti mun mieleen.


Tapettimalleja pyörittelen ja länttään mallipaloja seinään, niitä on ihan liikaa ihania. Monta seinää on sudittu maaliin ja vielä monta odottelee maalaajaansa. Yläkerrassa on vielä lattiaakin tekemättä ja maalaamatta, yksi huone odottaa remontoimista lattiasta kattoon, jotta siitä tulee asuinkelpoinen. Vaikka välillä rassaa aivan huolella kaikki tekemättömien kohteiden listat, niin toisaalta on tosi kutkuttavaa funtsailla seuraavia muutoskohteita, koska pienelläkin muutoksella, vaikka värinvaihdolla, saa jo paljon piristystä, freesausta ja omannäköistä aikaan. Rakastan tätä taloa jokaisella pensselinvedolla, hyvällä idealla ja kohdilleen asettuneella esineellä enemmän ja enemmän. Ja vanhassa talossa voi usein purkaa alkuperäistä kaunista kerrosten alta näkyviin. Täältä on lähtenyt aika lailla muovimattokerroksia lattioilta ja ränsistyneitä tapetteja seinistä.


Ja kaiken hässäkän jälkeen on aivan ihana saada välillä tehdä niitä ihan tavallisia kotoiluhommia. Lämmitellä hiljaksiin tulta hellassa ja sen päällä puuroa, juoda kuppi teetä tuijotellen ikkunasta pihalle, pyöräyttää sämpylöitä ja pullaa, hiihtää villasukissa narisevilla lattialaudoilla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥
(Yli 7 pv vanhoissa teksteissä on käytössä kommenttienvalvonta, jotta huomaan varmasti jokaisen viestin.)