torstai 8. lokakuuta 2015

Stressinpoistoa luonnosta

Yksi asia täällä asumisessa, joka ihan erityisesti saa onnentunteita pintaan, on se, että luonto tuntuu tulevan aivan lähelle. Keskellä landea asumisessa on jotain todella nautittavaa. Että keittiön ikkunasta, mun lempipaikasta kotona, näkyy pieni metsännyppylä, jossa seikkailee linnut ja oravat, ja yhtenä päivänä sieltä mönki supikoirakin vastaan. Kaljut pellot keväällä ja syksyllä kultaisenaan viljasta. Saatiin muuttaa asukkaiksi pihapiiriin, jonka talon aikoinaan rakentanut perhe on laittanut kauniiksi. Paljon puita ja pensaita, koko kesän kukkii jokin. Luumupuiden ja omenapuun kukat, syreenit ja niiden tuoksut, vanha kaunis tammi, suuria koivuja siellä täällä ja syksyllä värikkäät vaahterat. Saarnit, sammaleet, pionit, pellonreunat, tikat, talitiaiset ja pääskyset. Hellällä hoivalla aion pihaamme laittaa, lisäillä kukansipuleita maahan, pikkuhiljaa siirrellä villiintyneitä ruusupensaan alkuja, levittää jasmiinipensasta vähän keskemmälle pihaa ikkunan alta.


Helposti stressaavalle ja turhasta murehtijalle, niinkuin minä, tekee luonto niin mielettömän hyvää. Että nostaa katseensa sieltä arkirutiineista huomaamaan kauniita asioita ympärillä, pysähtyy hetkeksi. Miten linnut lentää, sirkuttaa ja tekee pesää vailla huolta huomisesta, miten luonnon kiertokulku on aina samanlainen ja silti joka kerran yhtä lumoava. Jokaisessa vuodenajassa on sen oma ihana viehätyksensä, ne kaikki pienet yksityiskohdat.


Nyt olen tosi kiitollinen siitä, ettei asiat useinkaan mene niinkuin on ajatellut niiden menevän. Kiitollinen miehestä, jonka ajatukset rullaa samoihin suuntiin omien kanssa. Lapsista, jotka lunkisti, lasten tarmolla ja innolla ovat mukana kaikessa tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥
(Yli 7 pv vanhoissa teksteissä on käytössä kommenttienvalvonta, jotta huomaan varmasti jokaisen viestin.)