keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Syysauringon valoa ja vesisadetta

Moikkamoi!
Mitäs kuuluu sinne syksyyn?
Täällä mun mies meinaa, että olen kahjo, heräsin nimittäin jälleen klo 4.50 tänä aamuna tallille, vesisateessa. Useampaankin kertaan meinasi jäädä kengät paksuun kuravelliin kiinni, hah. Iltapäivästä raivasin omaa pihaa ja istutin reilut sata kukkasipulia vielä näin mattimyöhäsenä -vesisateessa. Eikä se haitannut mitään, oli vaan huippufiilis kun sai tehdä mieleisiään asioita, keleistä viis. Joku mieletön kiitollisuuden aalto iski tänään, kun lähdin pohtimaan sitä, mihin kaikkeen on mahdollisuuksia, mitä kaikkea saa tehdä, nähdä, kokea. Suuresti olen alkanut arvostamaan esimerkiksi rauhaa, hiljaisuutta, luonnon kauneutta ja vaihtelevuutta, rauhaisaa tavallista perhe-elämää, sitä kun kaikki on suurinpiirtein hyvin, turvallista ja tavallista. Huomenna kun voi olla toisin.

Vaikka olenkin siitä omituinen, että syksyn maanläheiset sävyt, pimeys tai sade eivät mua haittaa, vaan päinvastoin tykkään, niin kuvailuintoa ne kyllä syö. En saa mielestäni kaunista himmeää valoa kameran läpi, vaikka tunnelmavaloista muuten nautinkin kovasti. Juuri kun ehdin katsella pöydällä lojuvaa kameraa ja ihmetellä, että koskakohan se kuvailuinto sieltä palailee (-ensi keväänä?) niin johan saatiin kaunista valoa syysauringon myötä!


Kivaa viikon puoliväliä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥
(Yli 7 pv vanhoissa teksteissä on käytössä kommenttienvalvonta, jotta huomaan varmasti jokaisen viestin.)