perjantai 27. marraskuuta 2015

Tältä viikolta

Hui, kun viimeiset päivät ovat olleet niin synkkiä täällä, tuulee niin että melkein pelottaa, koska jotain lähtee lentoon tai rojahtaa alas. Kotikin tuulen vuoksi viilenee nopeasti ja puita saakin kantaa sisään reippaaseen tahtiin. Ja pimeää on myös. Olen viritellyt kaikki kotoa löytyneet tunnelmavalot apuun, mutta kun ne loppui aika lyhyeen niin Clas Ohlsonilta klikkailin parit lisää ja niitä odottelen nyt kovasti saapuvaksi.

Tämä viikko on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin, ja ajatukset ja tekemiset on pyörineet arjessa, tyttöjen kouluhommissa, kotipuuhissa sun muussa ja pakko myöntää, että hyvin paljon myös siellä tallilla. Tänään sain taas aamuni siellä aloittaa syöttö-, loimitus- ja tarhauspuuhissa, ja se tuntuu kyllä valtavan terapeuttiselle. Keskittyä vain siihen, mitä on tekemässä, olla tekemisissä niin upeiden, suurten ja rauhoittavien eläinten kanssa.

Näitä kuvahommia vähän ihmettelin tässä alkuun, kun ei mulla yhtään tee nyt mieli heittäytyä tähän hämäränhyssyyn tunnelmallisuuteen ja kynttiläjuttuihin kuvien muodossa, niin olkoot sitten blogissa edelleen talvi ja auringonpaiste, tältä viikoltahan nämäkin kuvat on. Ehkä niitä fiilistelyjuttuja sitten, jos viikonloppuna jotain tunnelmoidaan. Ystäviä saadaan kylään ja olispa yksi vapaailtakin meillä O:n kanssa, ei yhtään hullumpaa se.



Aurinkoista mieltä viikonloppuusi!

2 kommenttia:

  1. Anonyymi11/29/2015

    Hei! Onpa kiva, että olet palannut takaisin. Blogiasi ahkerasti lueskelin ja harmittelin, kun lopetit. Teidän projektia oli kiva seurata, kun tuolloin oli meilläkin haaveissa talon rakennus. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua, että vanha talo olisi meille sopivampi, vinoine nurkkineen ja natisevine lattioineen :) Lopulta löydettiin sopiva koti, v.1926 rakennettu entinen ratamestarin talo. Muutama vuosi ollaan tässä asusteltu, tutusteltu vanhan talon sielunelämään ja suunniteltu talovanhusta kunnioittavaa remonttia. Ensi keväänä pitäisi vetää remppahaalarit päälle. En malta odottaa! Blogiosoitekin on jo varattu, jos vaikka laittelisi remontin vaiheita vähän ylöskin.

    Tämän kaiken huomioiden olikin oikein hauska lukea teidän elämänmuutoksestanne. En sua todellakaan tunne, mutta vaikutat paljon onnellisemmalta ja rennommalta nyt. Iso peukku sille. Ihanaa, että olet löytänyt tiesi heppojen pariin. Myös täällä entinen heppatyttö on samoissa aikeissa ;)

    T. Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Milla!

      Kiitos paljon oikein mukavasta ja piristävästä viestistäsi! ♥ Tosi hauskaa, että olet löytänyt tänne näinkin pitkän ajan jälkeen! :)
      Hienoa, että löysitte tekin sen oman polkunne tässä kotiasiassa, ja sen oman vanhan talon, josta alkaa tehdä sitä omaa maailman parasta paikkaa. Pitkä prosessihan se on, mutta palkitsee. Ja vanhassa talossahan on se tunnelmansa, mitä ei uuteen ja kiiltävään saa oikein "tehtyä", kummassakin on niin puolensa ja omat ilahduttavat juttunsa. Vanhassa narisee ja vähän repsottaa ja on omanlaisensa tuoksukin, täällä tuoksuu puu. Hienoa, että aiotte edetä vanhan talon ehdoilla remontissa. Olisi kyllä tosi mielenkiintoista päästä lukemaan niistä vaiheista, joten vinkkaa ihmeessä jos blogisi jossain vaiheessa aukeaa :)

      Jännästi olet hoksannut sen, mikä on kovasti totta, että pipo kiristää täällä nyt paljon vähemmän ja suu on useimmiten korvissa yksinkertaisista, onnellisista jutuista. Ja juu, ne hevoset on kanssa todellakin semmoinen päiviin iloa tuova asia, oi että! Kannattaa! ;)

      Ihanaa talvenjatkoa sinne ja remontin odotusta!

      -S

      Poista

Lämmin kiitos viestistäsi ♥