perjantai 29. tammikuuta 2016

Yläkerrassa


Yläkerran pohjakuvaa on nyt muutama kuukausi pyöritelty mielessä. Avataanko seiniä, poistellaanko komerokoppero, tehdäänkö sinne joskus vaikka vessa. Tämä talo on tosi mielenkiintoinen pähkinä purtavaksi, kun vastaukset eivät tule tarjottimella eteen. Se tuntuu jännittävälle edellisen projektin jälkeen, jossa oli täysin selvät kuviot alusta lähtien, ideat seurasi toisiaan liukuhihnalta, ja valmista tuli nopeasti. Mutta vanhassa talossa on sen raamit ja kehykset valmiina, ja aina on mielessä, että minkä verran niitä haluaa mennä muuttelemaan, miten säilyttää sopivasti vanhaa, niin että omat mieltymykset pääsee kuitenkin esiin. 

Uskon, että tällaisessa tilanteessa, missä niin moni juttu miellyttää ja monet ideat ovat vielä hakusessa ja kesken, on parasta antaa ajan rauhassa kulua. Ehkä vielä jonain päivänä tulee neronleimaus johonkin kohtaan taloa "näinhän sen pitää ollakin!", sitä ennen on tosi hauskaa pähkäillä ja pyöritellä vaihtoehtoja. En halua tehdä siirtoja, ennen kuin olen täysin varma. Se hillitsee hyvin sitä kärsimättömyyttäkin, mikä välillä valtaa mielen, kun toivoisi jo valmista. 

Ehkä yläkertaankin saadaan vielä joku kaunis päivä suunniteltua tosi käytännölliset ja kauniit toiminnot, missä on pikkumimmien kavereineen ihana hengailla. Sitä ennen funtsitaan, se on kivaa. 

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Arjen syrjästä kiinni


Mikäköhän päivä se oli, kun näitä kuvia räpsin ja näytti aika erilaiselle pihalla, kuin nyt. Nyt on märkiä ja puolisulia isoja lumiukkoja piha puolillaan ja vielä märempiä lasten ulkotamineita joka puolella roikkumassa.


Pieni ekaluokkalainen on nyt innoissaan lukemisen ja kirjoittamisen kanssa, ja se alkaa edistyä jo mukavasti. Niitä suloisia, suurella käsialalla kirjoitettuja sanoja, jokunen kirjain pois tipahtaneena sieltä täältä. Ja hän meinaa, että hänestä tulee lukutoukka. Niin hellyyttäviä juttuja. 


Ensimmäinen aamu tänään vähään aikaan, kun tuntui, että elämähän alkaa voittaa ja suupielet kaartui väkisinkin hymyyn. Alan päästä kohta normaaliarkeen kiinni, jee! Kyllä terveys on aivan mielettömän upea juttu! Sen kun aina arjen pyörityksessä muistaisi ja arvostaisi kanssa, korkealle, silloin kun sitä on. Se pitää värit, ilon ja naurun elämässä. 

Musta tuntuu, että tämä tauko kaikesta normaalitouhusta toi hyvääkin, antoi tilaa inspiraatiolle, ideoille, uusille näkökulmille ja mukaville suunnitelmille. Toi taas hitaamman tahdin ja lisää arvostusta niitä tavallisesti rullaavia, onnellisia päiviä kohtaan. Ja niin kai se on, että luovuus ja rentouskin vaativat tyhjää tilaa kukkiakseen. 

Saunanraukeana ja mieli keveänä, leppoisaa loppuviikkoa sinnekin ♥

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kuulumisia

Onpa mukava olla täällä blogimaailmassakin välillä nollautumassa. Toinen poski tiukasti tyynyssä, eilen vei keuhkokuume päivystyksen petiin koko päiväksi ja tämän viikon se on aika tiiviisti muutoin pitänyt omassa pedissä, loppuviikkoa kohti yhä tiukemmin. Lääkitys on nyt takataskussa, mutta sängyn ulkopuolelle ei ole asiaa edelleenkään. Vaan huomenna se olisi jälleen arki ja maanantai, katsotaan sitten, kuinka niistä selviydytään. O on täällä pitänyt taloa pystyssä, ajanut toiselle paikkakunnalle auki olevaan apteekkiin ja toimittanut mielihaluja minulle kaupasta. Ikävä vain, että Fazerin sininen ei maistu nyt yhtikäs miltään, taitaa jäädä sokeripommimussuttelut toiseen hetkeen.


Nämä kuvat eivät tosiaan kuvaa tämänhetkistä tilannetta kotona, kas kummaa kun mun ja mun rakkaideni siivouskäsitykset "hieman" poikkeaa toisistaan... Kuumehuuruinen pää ei onneksi ole jaksanut vielä välittää kaaoskasoista kotona, ja kun ääntäkään ei lähde niin ei ole ketään pirttihirmuilemassa.. No sen on vähän näköistäkin täällä ;)
Vaan kovasti jo inspiroi päästä raivaamaan kaikki kaapeista lähtien, ja miettiä varsinkin keittiössä joka ikisen romppeen funktio, onko sitä ja jos ei, matka jatkuu muualle. Aloin tuossa juuri ennen sairastumista katselemaan keittiötä siihen malliin, että se mikä on ollut kotoisaa ja rentoa, näyttääkin oikeastaan nyt vaan sekavalle, kun tavarat kertyilee joka puolelle. Selkeytystä kehiin, sitten kun antaa vointi periksi.
Lähestyvästä keväästä on ollut lupailuja ihanan, pidentyvän auringonpaisteen muodossa, ja vaikka ulkona toki on vielä ihan sydäntalvi, kevätajatukset saa mut ihan riehaantumaan. Kunhan täältä nousen niin se on samantien riemunkirjava kimppu ihania tulppaaneja iskettävä pöydälle piristämään ja lupaamaan villiinnyttävästä keväästä..

Oikein hienoa tulevaa viikkoa sinne!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Talvifiiliksiä

Jopas on taas kulunut aikaa edellisestä, meillä on ollut hieman hankaluuksia netin kanssa täällä. 
Päivät on muuten soljuneet mukavaan tahtiin eteenpäin, talven aurinkopäivistä ja luonnosta nauttien, arjessa ja lumessa tarpoen. Pakkasista, iltojen ja aikaisten aamujen huikeista tähtitaivaista on iloittu täysin siemauksin, samoin pulkkamäistä, luistelusta, lumitöistä, kuurankukista kuistin laseissa, lumen tuomasta valosta, näkymistä ikkunoiden takana. Talven raikkaasta tuoksusta, tulen rätinästä, rauhaisasta tunnelmasta, höyryävistä mukillisista kuumaa, rauhoittavista maalaismaisemista.


Tässä talossa on lämmin fleece ja villasukat olleet hyvinkin tervetulleita pukineita pakkaspäivinä. Talo lämpiää puulla, leivinuuni ja pönttöuuni lämmitetään vähän vuorotellen, tai kovemmilla pakkasella molemmat useampaan kertaan vuorokaudessa, ja vielä keittiön puuhellakin lisäksi. Öljyllä lämpiävät patterit on myös osassa taloa käytössä, mutta niitä lämmitellään säästellen, öljy on arvokasta. Hyvä lisäapu patterit kuitenkin on silloin, kun pakkasta on reilummin. Viileämpään sisäilmaan tottuu kuitenkin nopeasti, nyt tuntuu jo tukalalta, jos sisämittari näyttää päälle +20 astetta.
Viihdyn näissä hommissa, leppoisaa on saada olla rauhassa kotona, lisäillä tasaisin väliajoin puita tulipesiin. Mietin, että ehkä vanhan, vähän falskin talon, puulämmityksen ja alkuperäisten ikkunoiden kanssa elely vaatii vähän omanlaistaan asennetta. Että nauttii täysin siemauksin kaikesta tästä. Kun saa tehdä hommia kropallaan, mitä fyysisempää, sen parempi. Kantaa puita ja juomavettä, kolata, rakentaa mäkeen laskupaikkaa, liikuttaa lapsia, vetää pulkkaa lumisella pellolla, työntää pakkasesta hyytynyttä autoa käsivoimin vajaan lämmittelemään.

Elämän pieniä iloja. 
Mukavaa sunnuntain tunnelmaa sinne myös.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

2015 paketissa

Teki mieli vielä summata viime vuotta. Paljon on hurjaa kiitoa tapahtuneista asioista pyyhkiytynyt muistista, mutta sentään isompia pääkohtia ja muuttuneita tekijöitä jotenkuten vielä hahmottaa. Ja tunnelmia kultakin ajalta, ne muistaa ehkä parhaiten. Odotusta, jännitystä, hyvän mielen hetkiä, elämän keikahtamista ihan eri raiteille. Kodin löytymistä sieltä, mistä sitä ei haettu. Tohinaa, hässäkkää, muuttolaatikoita ja hurjasti liikaa siivottavaa. Stressiä, ylikuormittuneita puurtajia. 

......Ja lopulta sitten tasaisempaa. Aika onnellista. Tyytyväisyyttä kuljetusta suunnasta.


Alkuvuosi aloitettiin vielä edellisessä talossa, jännitettiin sen myyntiä, viimeisteltiin sitä valmiiksi, rampattiin etsimässä meille seuraavaa, sopivaa kotia, sekä myös väliaikaista kattoa pään päälle. 


Myytiin talo helmikuun puolivälissä, ja päästiin kokeilemaan, miltä maistuu kerrostaloelämä. Jatkettiin oman kodin etsintää. 


Ja sitten me löydettiin se koti, peltojen ja pienen metsännyppylän ympäröimä pihapiiri vanhoine punaisine piharakennuksineen. Ihastuttiin kertaheitolla ja 13 katsotun talon jälkeen tiedettiin, että tämä 14. on se oikea.
Alkoi kiireen vilkkaa alustavat remppapuuhat ennen muuttoa. 
Toukokuun lopussa eskarin loputtua päästiin pakkaamaan jälleen laatikot, toivottavasti viimeistä kertaa.


Ihastuttiin kertaheitolla ympäröivään luontoon.


Kesä sitten vilahtikin yhdessä hujauksessa lasten kanssa, remppaillen, kotia laitellen, vanhaan taloon tutustuen.


Tyttöjen koulun ja eskarin alkamisen jälkeen alkoi ensimmäisiä kertoja tuntumaan, että elämä alkaa tasaantumaan ja rauhoittumaan, asettumaan uomiinsa. Pahimmat uupumukset takana ja kaikki mahdollisuudet edessä. Syksy oli hyvin kaunis.


Onko tästä kaikesta oikeasti vielä näin vähän aikaa?

Elämää tällä tahdilla kuin viime vuoden alkupuolella, en toivo enää koskaan. Paljon on taas kuljettu kuitenkin eteenpäin, poimittu matkan varrelta hyviä oppeja kyytiin, päästetty irti monista turhista kuormista niskoilla, tehty elämästä enemmän meidän näköistä ja helpompaa, yksinkertaisempaa. 

Matka jatkuu. 

lauantai 2. tammikuuta 2016

Lapin lumilla

Heippahei ja tervetuloa taas uusi, puhdas sivu elämässä! Jotenkin tuntuu niin raikkaalle aloittaa uusi, mielenkiintoinen vuosi puhtaalta pöydältä, lumen valkeudessa, aiempaan verrattuna lähes tyhjällä kalenterilla ja lomalla nollatulla päällä. Viikko oltiin Lapissa, perhettä koolla sen 11 henkeä. Oli poronkäristystä, lohta ja muuta Lapin herkkua, oi että. Oli lunta, tähtitaivasta, puusaunoja ja rauhaisa tunnelma. Vapaata aikaa, ystäviä, lumileikkejä ja hyvää mieltä. Kuvia reissusta vielä ennen kuin palaillaan taas normaaliin kotoilumeininkiin täällä.


Iloista ja onnellista mieltä tammikuun alkuun! ♥