keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Arjen syrjästä kiinni


Mikäköhän päivä se oli, kun näitä kuvia räpsin ja näytti aika erilaiselle pihalla, kuin nyt. Nyt on märkiä ja puolisulia isoja lumiukkoja piha puolillaan ja vielä märempiä lasten ulkotamineita joka puolella roikkumassa.


Pieni ekaluokkalainen on nyt innoissaan lukemisen ja kirjoittamisen kanssa, ja se alkaa edistyä jo mukavasti. Niitä suloisia, suurella käsialalla kirjoitettuja sanoja, jokunen kirjain pois tipahtaneena sieltä täältä. Ja hän meinaa, että hänestä tulee lukutoukka. Niin hellyyttäviä juttuja. 


Ensimmäinen aamu tänään vähään aikaan, kun tuntui, että elämähän alkaa voittaa ja suupielet kaartui väkisinkin hymyyn. Alan päästä kohta normaaliarkeen kiinni, jee! Kyllä terveys on aivan mielettömän upea juttu! Sen kun aina arjen pyörityksessä muistaisi ja arvostaisi kanssa, korkealle, silloin kun sitä on. Se pitää värit, ilon ja naurun elämässä. 

Musta tuntuu, että tämä tauko kaikesta normaalitouhusta toi hyvääkin, antoi tilaa inspiraatiolle, ideoille, uusille näkökulmille ja mukaville suunnitelmille. Toi taas hitaamman tahdin ja lisää arvostusta niitä tavallisesti rullaavia, onnellisia päiviä kohtaan. Ja niin kai se on, että luovuus ja rentouskin vaativat tyhjää tilaa kukkiakseen. 

Saunanraukeana ja mieli keveänä, leppoisaa loppuviikkoa sinnekin ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥
(Yli 7 pv vanhoissa teksteissä on käytössä kommenttienvalvonta, jotta huomaan varmasti jokaisen viestin.)