maanantai 8. helmikuuta 2016

Tavallisista päivistä


Ihana, rento arki. 
Tavarat kotona pyörii vähän vinksin vonksin ja sinnepäin, ei haittaa. Teekupit tiskipöydällä, viltit pitkin poikin sohvia, muruja lattioilla, taulut vinossa seinillä, pyykit koneessa, ikkunat täynnä pieniä sormenjälkiä ja pieniä projekteja kesken siellä täällä. Aika kauas ollaan tultu siitä mustavalkoharmaasta maailmasta, jossa tavarat oli luotisuoraan aseteltu ja järjestys tosi (yli)tärkeää tälle entiselle himosiivoojalle ja sisustelijalle. Musta tuntuu vaan, että tämä talo on niin rento, ettei täällä kannata muuta yrittää ollakaan. Ja se tuntuu aikamoisen hyvälle. Nautin kaikesta keskeneräisyydestä, että kaikkeen näyttäisi olevan mahdollisuuksia, nautin suunnitelmista, yksityiskohdista, pienistä jutuista. Tässä hetkessä se on ilta, hiljainen talo ja rauhassa nukkuvat rakkaat lapset, pönttöuunin lämmittävä loimu tuossa villasukkien edessä. 

Välillä kun väsyttää ja rasittaa kaikki, pysähdyn miettimään, että entä jos päiviä ei tulisikaan lisää, jos huomenna kaikki romahtaisi käsiin. Miten alkaa ensivilkaisulla sateisesta, synkästä ja tuulisesta päivästä löytymään kaunista, kiitollisuutta, elämännälkäisiä hetkiä. Pikkuhiljaa väsyneeseen jakeluun menee, miten hienosti on tässä ja nyt. Kaikkine omine pienine kommervenkkeineen, mokineen, rassaavine asioineen.. 
Plussan puolelle jäädään reilusti.  

On aika huippu tunne, kun niistä omista ihan todella tavallisista pikku arkiympyröistään tykkää niin, ettei malttaisi seuraavaan aamuun odottaa, kun edellinen päivä on ohitse. Kun se tavallisten päivien pyöritys on omannäköistä, mielekästä ja iloa tuovaa. Sitä kohti voi onneksi aina tehdä valintoja, joka päivä, isoja tai pieniä.

Onnellista asennetta tähän viikkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥