torstai 23. kesäkuuta 2016

Yläkerran tilanne


Tässäpä taas yksi projekti, jonka valmistumista odotan innolla.
Olen vaan viime vuodesta huomannut, että me ollaan sellaisia alkukesän remppaajia, ja sitten se innostus on laantunut ja paikat on saaneet olla loppuvuoden lähes koskemattomina. Jotenkin toivoisin, että tänä kesänä, kun on leppoisampaa (?) ja enemmän vapaata aikaa, saataisiin aikaiseksi tehtyä tämäkin osio valmiiksi. Kauheena tekee mieli päästä laittelemaan paikkoja kuntoon.
Tämä yksi pimentävä käytävän seinänpätkä siis poistettiin (ja saatiin ihan huimasti lisää valoa!), ehkä jätetään purkaminen tähän, ilman kattojen puhkomisia ja vinttitilojen hyötykäyttöä (se vinttitila kyllä houkuttaa mua, mutta idea ei ole vielä mennyt läpi pääpomolle :)) 
Vielä edessä sitten kattoon puupaneelit, seiniin mahd. lisäeristys ja lopullinen päällystäminen, lattiaan valkoinen puulaudoitus, sähköt. 
Jatkoa odotellen ♥

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Piharakennuksen ylisillä


Kurkataan tänään vähän lähemmin tätä pihalla seisovaa vanhaa rakennusta...


Vajan ylinen, jossa nyt tehdään tarkistuskierros, on entinen kanala.
Tänä päivänä sieltä löytyy kaikenlaista vanhaa, paikalle kiikutettua, hylättyä ja rikkinäistä vermettä...


Näetkö saman kuin minä?
Mielettömän potentiaalinen kesähengailutila/juhlapaikkahan se siinä! 
Sormet syyhyää kippaamaan kaikki epämääräiset romppeet ja purut pois tilasta, keksimään juuttisäkeille hyvää käyttöä, ideoimaan tilasta hauska ja viihtyisä nollabudjetilla. 
Muista piharakennuksista riittäisi tänne materiaalia näiden täällä jo olevien lisäksi; vanhoja esineitä ja  huonekaluja luomaan mielikuvia menneistä ajoista, ilahduttamaan käytössä tulevina päivinä.
Lähestulkoon näen jo lukuisat valosarjat kieputettuina parruihin luomassa tunnelmaa, kaksi pirttipöytää yhdistettynä pitkäksi aterioimistilaksi ikkunoiden alla, luonnonkukat vanhoissa suurissa lasivaaseissa, herkkuruokia pöydät pullollaan... Lyhtyjä huoneen nurkissa, seinän vierustoilla kuormalavoista tehtyjä sohvia, matalia pöytiä, jollain sivustalla vanhoista laudoista tehty saareke kannuille, laseille, musiikille.
Ikkunatkin tuossa nököttelee valmiina lattialla, josko ne pääsisivät hommiin; tila kaipaisi lisää luonnonvaloa.


Joskus tarvitaan kaiken remppapähkäilyn ja muun elämän vaativien koukeroiden rinnalle joku ihan aivoton projekti, inspiroivaa päännollausta kerrakseen! 


Se, että lähteekö tilan alapuolelta traktori ensi talvena käyntiin, jos tuosta purut poistamme, onkin sitten taas toinen tarina ;)

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Senkkivanhus

Senkille tuli muutama päivä sitten aika kuoriutua nuhjuisesta vanhasta ruskeasta maalistaan...


Ruskean maalin poistuttua tuli kamala himo keksiä tälle väri ja tarttua sutiin..
Mulla on vaan edelleenkin ongelmana päättää tälle keittiölle värit! Jo joskus aiemmin oli selvää, että tapetti on se yksi ja tietty Vadelma nimeltään, ja nyt alan taas hannaamaan.. Haluaisin jonkun, mistä tykkään sitten ihan mielettömästi, mikä ilahduttaisi seinässä kaiket päivät... Ja ne värit... Kun haluan värejä! Sinivalkoinen? Vihreäkeltainen? Sinivihreä? Kaikki yhdistelmät miellyttää.
Muuten keittiön sävelet on selvät, se odottelee vain pientä remppaansa tehtäväksi. 
Ehkä sitten, kun muuten on valmiimpaa ja tapetit seinissä, mietitään senkinkin väritystä. 
Nyt se on ihan hyvä noinkin.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Vapaapäivänä


        *Siinäpä muutaman vuoden oman värin kasvatusprosessin tuloksia... En taida enää väripurkkeihin koskea, vaikka välillä tuleekin hetkiä, jolloin oma väri tympii..
*Kesä on musta melkeinpä kauneimmillaan ja parhaimmillaan silloin, kun juhannusruusu kukkii; kaikkea kivaa ja kesää vielä jäljellä ja edessä ♥
* Pihassa kasvaa päivänkakkaraniitty, ihanaa!


Aika helpottavaa saada heräillä hissukseen vasta puolenpäivän maissa innostavan aurinkoiseen ja lempeän tuuliseen vapaaseen päivään. Takana reilun viikon työputki, ja vaikka mulla onkin etu saada työskennellä kotona, niin silti on olleet niin intensiivisiä edelliset päivät, että nyt henkiset ja fyysiset voimat on aikalailla piipussa. Ja sittenhän tietysti niskaan hönkii se vanha kunnon suorittaja, joka väittää, että pitäisi saada remppa etenemään ja muutkin projektit eteenpäin. Pää on ihan pökkyrällä, olen unohdellut asioita ja pelkään, että vielä jotain tärkeää unohtuu lisää..... 

Mutta eiköhän se tästä, pari (melkein) nollauspäivää tähän väliin, niin jospa se siitä alkaisi taas hellittää. Jonkunlainen into ja inspiroituminen jo häilyy taustalla, tiedän, että kun tästä voimat palautuu niin on taas oikein hyvä fiilis ja mieli jo tekee tarttua monenmoisiin puuhiin. Voimia on valettu pohjalle kaiken aikaa kuormittavankin duunin alla; safkat on olleet viimeisen päälle terveellisiä; kasviksia reilulla kädellä, kalaa, siemeniä, marjoja, öljyjä, avokadoja jne. En ole unohtanut mulle tärkeitä ja rakkaita asioita; tanssi, ratsastus, juoksulenkit musan tahdittamana... Näiden ansiosta jokainen duuniaamu tuli herättyä virkeänä uuteen päivään, enkä ajatellut unohtaa niitä nytkään, vaikka paljosta puuhasta väsyneenä herkemmin tekeekin mieli kipata kurkusta alas sokerihöttöjä.

Ihana välillä päästä nollaamaan mieltä tänne blogien maailmaankin, ja taas kerran toivon, jospa kerkeisin tännekin enemmän. Nyt klikkailen itseni lempiblogien kuulumisiin.
Huippua uutta viikkoa sinne!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Keskikerroksen makkarissa


Vaikka makkarin remppa onkin ihan alkutekijöissään, innostuin nappaamaan sieltä muutaman kuvan tämänhetkisestä tilanteesta. Kuten kerroinkin, niin vuoden asumisen jälkeen saatiin nyt pikkuisten sängyt tästä huoneesta pois kun tytöt innostuivat ja uskaltautuivat kevään valon tullen muuttamaan yläkertaan rempattuun huoneeseensa. Tila ja avaruus tuntui lisääntyvän jotenkin ihan huimasti. Olen nauttinut ihan kympillä tyhjemmästä tilasta, sellaisesta tilasta, mikä on oma (nojaa, kai vähän miehenkin..), siis sellainen, missä ei lelut ja romppeet pyöri nurkissa, sillä en suostu ottamaan tänne yhtään ylimääräistä tavaraa, satunnaista pyykinkuivaustelinettä lukuunottamatta. Oma tila rauhoittumiselle tuo leppoisaa ja hyvää fiilistä kovin, helppo hengittää.
Ai että. Tykkään niin paljon.

Valkoiseksi maalatut rosoiset lautaseinät saavat olla sellaisenaan ja lautalattioissa on onneksi väri pinnassa, mutta vielä tuo huone kaipailee freesimpää tapettia, uusittuja sähköjä ja puupanelia kattoon, ainakin. Lisäeristyksen tarpeita vielä pohdiskellaan. Mutta tärkeysjärjestyksessä tämä huone on valitettavasti aika kaukana ykkössijoilta, vaikka kamalasti houkuttaisi tämäkin koppi saada kuosiin.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Rataskaevu 16


Tämä ravintola Tallinnan vanhassa kaupungissa helli niin kaikkia aisteja, että pakko siitä laittaa kuvatulva vielä erikseen.


Sisustuksen tunnelma sai allekirjoittaneen todellakin lääpälleen; rosoista vanhaa tiiltä yltympäri, iäkästä jykevää lankkua katoissa, kuvioidut elämää nähneet lautalattiat, vaaleaa puuta, lasia, mustia kodikkaita valaisimia (nam mikä yhdistelmä tiilen kanssa!) ja söpöjä viherkasveja. Rentoa, huoletonta, tyylikästä, eleettömän kaunista, todellakin silmä lepäsi.


Alkuun tarjottiin talon omaa leipää, mikä olikin suussasulavan hyvää!


Kaikki mitä eteen kannettiin, vei kielenkin mennessään. Tasapainoisen herkullisia annoksia, ja joka lautasella joku erilaisuus, oma jujunsa, mikä toi mielenkiintoa ja täydensi kokonaisuuden superherkulliseksi. 


Viestit henkilökunnan ja asiakkaiden kesken oli myös oma ihana yksityiskohtansa.

Varaus kannattaa tehdä hyvissä ajoin, meillekin osui sunnuntailta lounas, vaikka ystävä ajoissa olikin varailemassa. Onneksi saatiin kuitenkin se sunnuntain pöytä, oli elämyksellinen ja innostava kokemus. (Eikä muuten rasittanut kukkaroakaan, hinnat olivat todellakin edulliset!) Mutta vielä joskus haluaisin kokea jonkin tunnelmallisen lauantai-illan näissä puitteissa.. ♥

Tähän ravintolaan kannattaa lähteä tutustumaan, itse en malta odottaa seuraavaa elämystä silmälle ja makunystyröille! 

Kiitos Rataskaevu 16! ♥