torstai 21. heinäkuuta 2016

Kotipäivä



Viime päivät ollaan O:n kanssa paahdettu kotipihassa suurella innolla, ja nyt kyllä kropasta huomaa, että on tullut tehtyä. Meillä on haaveissa tehdä viidakkopihasta avarampi ja valoisampi ja laittaa terassi, ja niiden eteen ollaan raivattu puuta ja pensaikkoa selkeämpään kuosiin. Tänään maali kuivuu yläkerrassa ja pihassa odottelee enää pienempiä raivaamisia, joten keskitytään arkisiin kotihommiin välillä.
En kyllä tiedä mitään parempaa tähän saumaan, kuin rauhallisen kotipäivän ilman sen suurempia työlistoja.
Koti, siellä rauhoittuminen ihan kaikessa rauhassa ilman kelloa ja säntäilyä ulkomaailmaan on mulle äärettömän tärkeää. Sillä taas jaksaa eteenpäin ja toimintaa, kun on saanut hiihtää oman kodin rauhassa, tehden niitä asioita, joista nauttii, puuhastella niitä totaalisen tavallisia arkihommia. Ympärillä omat rakkaat ihmiset, omat tutut kamppeet, kaikki arkipäivien toistuvat rutiinit.

Mukavaa päivää sinnekin!

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Yläkerrassa


Yläkerrassa lasten valtakunnassa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä remontin suhteen.
Mies veljiensä ystävällisellä avustuksella heivasi viime lauantaina raakalaudat ja vanhan, huonoksi menneen laudoituksen entisen käytävän osalta pois, ja tilalle saatiin ihana, uusi ja sileä, hyvältä tuoksuva puulattia. 
Vaaleanpunainen seinänpätkähän siis jatkui aiemmin koko seinän pituudelta niin, että rappusista tullessa vastassa oli synkkä käytävä. 
Nyt on valoa, kun seinä on kaadettu, ja vielä lisää valoa ja avaruutta toivoin valkoisella lautalattialla. Valkoinen on lattiassa niin herkku väri, muualla kodissa kun on vaaleansinistä ja toisessa lastenhuoneessa vispipuuron sävyä niin on ihanaa, että jossain on tätä raikasta, hohtavaa valkoistakin.

Tänään tytöt muutti yläkerran toisesta huoneesta olkkariin leluineen ja petivaatteineen ja saatiin maali pintaan, huomenna vielä toinen kerros päälle ja sitten toivottavasti se osuus on purkissa. Meillä tulee taas muutaman päivän putki lisälapsia taloon, niin tulee todella tarpeeseen lisätila.
Tokihan paljon on huoneessa vielä kesken; sähköt, seinät ja katto, mutta kun tilassa on kunnollinen lattia, sitä pystyy jo käyttämään. Huippua!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kesätohinaa



Jotenkin tuntuu, että kesällä kuuluisi tapahtua kaikki. 
Nähdä ystävät ja sukulaiset, pitää grillipizzailtoja ja nuotioiltoja, rempan edetä reippaasti eteenpäin, vääntää pihahommia urakalla, pitää lomat tehokkaasti rentoutuen, kiikuttaa lapsia näkemään ja kokemaan, kiertää siellä ja täällä, on tapahtumia ja paikkoja, joita haluaa nähdä ja sitten sitä poukkoilee niiden perässä kun haluaa kokea, elää, tuntea. Keväällä me herätään talvihorroksesta tajuamaan, miten on kaikkia rakkaita ikävä, miten nurkat näyttää nuhjuisilta ja tekee mieli mennä.
Kaikki tapahtumat, valo, ihmismäärät ja kaiken tekemisen runsaus saa mut välillä todella uuvahtamaan, vaikka kaikkea sitä kovasti rakastankin. Mutta silti, jotenkin en osaa kesällä rauhoittua, vaan paahdan tuplateholla eteenpäin. Nurinkurista, kun kesän kuitenkin ilmeisesti olisi hyvä olla rentoutumisenkin aikaa. Mistä tulee ajatus, että kesällä olisi ehdittävä tekemään kaikki, ja mieli on levoton..? Ja kun toisaalta haluaisikin päästä tekemään mahdollisimman paljon... Ja sitä kautta kesällä aikakin tuntuu menevän pikavauhdilla eteenpäin.

Ehkä siksikin se kesän jälkeinen vuodenaika on mulle niin mieleen, luonto rauhoittuu, ihminen rauhoittuu luvan kanssa, elämä tasoittuu ja arki on rauhallisempaa ja rutiininomaista, tasapainoista. Jäädään enemmän kotiin.

Ehkä mä vielä opin kesähölläämään, pysähtymään hetkiin, niinkuin siihen yhteen kesäiltaan edellisessä postauksessa. Ehkä me vielä opitaan jakamaan tasapainoisemmin näitä puuhia vuoden ympärille, jotta kesät olisi enemmän chillejä. Vai kuuluuko tämän kaiken mennä näin, että kesällä vaan herätään riehakkaasti eloon tekemään ja touhuamaan. Kun vaan muistaisi vähän levätäkin..

Rentoa fiilistä sinne tähän heinäkuiseen viikkoon! ♥

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Kesäiltana


Tällaisena iltana, kun auringon pehmeä ja kultainen valo vielä lämmittää, 
unohtuu tekemättömien töiden listat, keskeneräiset asiat, arjen suoritukset.
Täyteläinen, värikäs ja runsas, nyt on kesä enimmillään ja meidän puutarha valtoimenaan,
luonnontilassa rönsyillen joka suuntaan.
Lasten ilo ja energia tarttuu, hymyilyttää.
Tässä on hyvä olla.
Huomaamatta on aika taas soljunut tähän saakka vauhdilla, 
kun ilmassa tuntuu jo tuulahdus tulevaa, 
lupauksia, haikeuttakin.
Saisinko hidastaa päivien virtaa nyt...

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Fiskarsin antiikkipäivät 7.-10.7.2016


Fiskarsin tapahtumia odottelen aina kieli pitkällä, ja nämä antiikkipäivät oli semmoinen must see-juttu. 
Kivaa oli nähdä meininkejä, ja monta houkutusta sinne jäi.
Jotain kuitenkin tarttui mukaankin, ei varsinaisesti vanhaa tavaraa, vaan Annie Sloanin maalia. Niistä lisää sitten jonain päivänä.

Leppoisaa sunnuntaita!