sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syksyä aamuauringossa


Rauhalliseen sunnuntaimeininkiin viikonloppuaamun kuvia lähiluonnosta.
Hirveän kiitollinen olen siitä, mitä tässä ympärillä on. Herkästi stressaava mieli rauhoittuu pelkällä hidastempoisella kävelyllä pihan läpi, kun saa vetää sisäänsä raikasta ja kosteaa syysilmaa, kuulostella tuulen suhinaa puissa, tarkastella syksyn tekemiä muutoksia luontoon. Ruskaa rakastan suunnattomasti (itseasiassa se on yksi syksyllä syntyneen lapseni nimistäkin, sen verran suuri merkitys sillä on ♥).

Tänään kotipäivä; pehmoiset villasukat, iso kuppi lämmintä teetä ja yhtä lempisarjaa Netflixistä. 
Nautinnollista leppoistelua sinnekin ♥

2 kommenttia:

  1. Vitsit Sirja kun on tehnyt mieli täyttää sun jokaisen postauksen kommenttikentät sydämillä, mutta on muka aina niin kiire...höh. Mutta nyt ❤❤❤

    Olin niin harmissani kun silloin aiemmin lopetit bloggaamisen, ja ihan hihkuin riemusta kun tajusin keväällä sun jatkaneen. Sitten olikin ihana ahmia kaikki rästiin jääneet kirjoitukset! Vaikka toki Instassa oli saanut seurailla, mut onhan blogi nyt vielä astetta kivempi. �� Ihan mahtavaa seurata teidän elämänmuutosta, elätte just nyt sillain miten mekin haaveillaan. Olisi kiva joskus lukea tarkemmin kaikesta. Miten kaikki kävi? Modernin talon rakentaminen, sit myyminen ja ihan toisenlainen vanha talo. Ah. ❤ Oliko se jo alunperin ajatuksissa vai kehittyikö elämän vaan sit kohti?

    Me rakastetaan tätä taloa, mutta uusi on aina uusi. Ja sydän huutaa vanhaa �� Tuntuu vaan, että miten sitä nyt muka voi edes ajatella muuttoa. Mitä kaikki ajattelee, vaikka eihän sillä ole väliä. Rohkeutta tarvisi, ihanaa että teillä sitä on. Josko mekin vielä joku aamu saatais heräillä tuollaisissa maisemissa, tällaisen kaava-alueen sijaan. ��

    Ja vielä kilometrikommentin loppuun KIITOS! Kiitos inspiroivista kuvista ja teksteistä. Ihanaa kun säkin fiilistelet syksyä niinkuin minä. Ootte huippuja, ihan mun lemppariperhe! ��

    Terkuin, Jenni (puolimatkassa ��)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että miten ihanan viestin Jenni rustasit, kiitos tosi paljon ♥ ♥

      Kiva, jos oot viihtynyt täällä blogia lukiessa ♥ Onhan tää tämmöstä hömppää, mutta niin kivaa päännollausta kuitenkin. Mä oon kovasti nauttinut kuvistasi instassa perhe-elämästä, niin huokuu rakkaus ja onni niistä ♥

      Me rakennettiin talo siinä tiedossa, ettei tulla siihen jäämään pysyvästi, mutta haluttiin päästä kokemaan se rakentaminen. Olihan sekin tosi siistiä, saada suunnitella oma koti ja sitten nähdä kun se alkaa fyysisesti rakentua! Ja se polku oli monessa mielessä hyvä kokea; ei tarvitse jäädä haikailemaan oman rakentamista (mies kun ammatiltaankin on talonrakentaja :)) ja uudessa noin 4 vuotta asuessa omat toiveet selkeni.

      Me haluttiin tiputtaa se itse kyhäämämme oravanpyörä pois ympäriltämme, mihin kuului aika paljon mm. töitä, kiirettä, ja uusia tavaroita. Käytiin katsomassa 12 vanhaa ja suht edullista taloa kaupungissa omakotitaloalueilla, maalle muutto ei ollut suunnitelmissa! :D Mutta niin vaan sitten, kun kaikki meille mahdolliset vaihtoehdot oli jo koluttu läpi ja pieni epätoivo alkoi nostaa päätään (tytöt piti ilmoittaa kouluun jne) niin mieheni päätti, että mennään vielä katsomaan kauemmaksi, yhtä toista maalaistaloa ja sitten tätä meidän nykyistä taloa :)

      Meillä oli siis aika tiukka budjetti siksi ettei haluttu hurjan velkataakan alle, jotta elämä olisi mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista (nytkään meillä ei ole esim. remonttilainaa, joten remontti edistyy siitäkin syystä hitaasti..), ja kun vanhaa etsittiin, haluttiin oikeasti vanhaa, eikä valmiiksi remontoitua. Haaveissa oli pönttöuunit, lautalattiat ja puuhella, no tästä kodista ne löytyikin.


      Varmasti on hyvä antaa haaveille ja unelmille aikaa :) ♥ Teillä on nyt aivan todella kaunis koti, luonnonmukaisen henkinen, sellainen tyynnyttävän oloinen, ja ihan mielettömän upea! Jos uudessa asuisin, niin ehdottomasti haaveilisin juuri sellaisesta! ♥ Ja niin kauniilla seudullakin asutte, kuten sain instasta lukea! :)
      Mekin mietittiin tätä asiaa useampi vuosi, ja pikkuhiljaa toiveet selkeni, maalle muutto sitten ihan lopuksi vasta, se vähän niinkuin puolivahingossa. Jälkikäteen olen ollut joka ikisenä päivänä ihan järjettömän onnellinen, että niin kävi. Luonto tyynnyttää, rauhoittaa ja tekee vaan niin hyvää, sen vaikutusta en edes aavistanut etukäteen. Siinä sivussa on elämään tulleet eläimet, mm. omat kissat ja lainatut hevoset, jotka ovat kaikki omilla tavoillaan niin mielettömän terapeuttisia.

      Kiitos vielä kauniista viestistäsi, ja aivan ihanaa syksyä sinne, se vaan on parhautta! :D ♥♥♥

      Poista

Lämmin kiitos viestistäsi ♥
(Yli 7 pv vanhoissa teksteissä on käytössä kommenttienvalvonta, jotta huomaan varmasti jokaisen viestin.)