maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kukkii & vihertää


Aika haipakkaa se kesä taas viuhtoo eteenpäin! Luonnosta huomaa niin, miten se näyttää joka päivä uudelta ja erilaiselta, kukkia puhkeaa kukkaan sinne tänne aina vaan uusia lajeja ja vihreän sävyt syvenee päivä päivältä.
Taas toivon, että ehtisin ja muistaisin pysähdellä nauttimaan niistä ja kaikesta muustakin kesän ihanuudesta, valosta ja vehreydestä. Kiire on usein omassa päässä rakennettua ja hankala elämäntoveri, josta mielelläni pyrkisin eroon. Toisaalta positiivinen tsemppi vie eteenpäin ja saa aikaan, ja se taas tuo iloa.
Tasapainoilu jatkuu siis kesäistenkin aikataulujen kanssa.
Mutta jotenkin sellainen fiilis on, että paranee vaan, kaiken aikaa...

Iloa tähän viikkoon!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kesänäkymiä


On niin hienoa huomata kerta toisensa jälkeen luonnon rauhoittava ja tyynnyttävä vaikutus siellä olijaan.
Tarvitaan vain hiukan lapsilta lainattua hetkessä elämisen taitoa, silmää nähdä pieniä yksityiskohtia ja aikaa vetää henkeä ja haistaa kesä joka solulla. Kuunnella laineiden liplatusta ja pääskyjen riemukkaita kesähuutoja. 
Pohjoisen luonto on kertakaikkisen upea.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kesälaitumille!


Lasten koko lukuvuoden ahkera uurastus on nyt paketissa ja palkittuna, pitkät kiireettömät kesäpäivät odottaa kaikki vielä edessäpäin. 
Tytöillä on jo loman ekat yövieraatkin kylässä, tästä se lähtee. 

Rentoa mieltä, aurinkoa ja lämpöä, jätskejä ja hiekkaisia pyyhkeitä rannalla.
Kukkakimppuja omasta pihasta, vastaleikatun nurmikon tuoksua, aamuteet kuistin portailla istuen.

Ihanaa kesää!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Viikonlopun alkuun


No nyt kukkii! Luumut, syreenit, tuomet, ihan pian omenat... Että on upea näky! 

Tämä perjantaiaamu valkenee taas kauniina, aurinkoisena ja lämpimänä.
Mulla puoliksi pakatut laukut odottelee lattialla, suuntaan ihan pian ihastelemaan kesäistä Tallinnaa ystävän kanssa viikonlopuksi. Tätä on kyllä kovin odotettukin, saada herkutella toisten valmistamaa ruokaa, lepuuttaa silmää kauniissa arkkitehtuurissa, nukkua pitkiä unia hotellilakanoissa ja kömpiä sitten runsaalle aamiaiselle.. Aijai!
Mukavaa viikonloppua myös sinne!

maanantai 22. toukokuuta 2017

Vihreä tulee räiskyen


Viime päivät ovat olleet upeita, aurinkoisia, lämpimiä ja tuulikin on ollut vain leppeän kesäinen. 
On ihan huimaa seurata luonnon räjähtävää voimaa, millä tahdilla se puhkeaa eloon, kukkaan ja väriloistoon. 
Ihan mieletöntä, joka ikinen kevät! 
Erityisesti mua sykähdyttää koivujen heleänvihreät pikku lehdiksi aukeilevat silmut, ne vaan saa jotain onnenläikähdyksiä aikaan niin kovin, ja kiidättää lapsuuden keväisiin, kun jännittävä kevätjuhla oli ihan siinä tuntumilla tulossa ja pitkä, ihana, niin lämmin, aurinkoinen ja uimisentäyteinen kesäloma vielä kokonaan edessä. 
Rakastan myös vaahteroita, että kun ne on kauniita ihan minä vuodenaikana vain. Olen tosi iloinen, että joku neropatti on aikanaan tähän paikkaan niitä istutellut pitkin pihaa useamman kappaleen. Rakastan, paljon! 
Ja syreenit, voi kyllä.. Silmä kovana odotan ensimmäisiä kukkia tämän pihan pensaisiin ja puihin, omenapuu ja luumupuut tarkkailun kohteena..
Aivan ihanaa aikaa tämä.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Irrottautumista valkoisesta myrkystä



Lautaselle on viime aikoina valikoitunut hyviä juttuja.
Kun sokerihuuma ei vaivaa, keho kertoo selkeästi, mitä se kaipaa ja sen pohjalta hyvä olo seuraa mukana. Jännästi siis sokerittomuus on saanut muutoksen aikaan kaikessa syömisessä.

Mulla kesti todella kauan irtautua sokerin huumaavasta vaikutuksesta, oikeastaan vasta viimeiset muutama viikko ovat menneet hyvällä ololla ilman sen kummempia sokerimättöjen himotuksia, sokerittomuutta takana nyt 4 kuukautta. Vasta viime viikkoina olen tajunnut, miten suuri merkitys sillä on esimerkiksi mielen hyvinvointiin. Parilla alumpien aikojen hetkellisellä sortumisella olen selvinnyt, ja vielä haaste jatkuu kesäkuun puolelle.

Ajatukset ovat kääntyneet todella hitaasti, mutta varmasti siihen, että samanlaiseen sokeripupellukseen en halua enää ikinä palata. Ja tiedän senkin, että koukutus saattaa olla vain sen yhden suklaalevyn päässä, joten pohdinta jatkon suhteen onkin käynnissä, että miten haluan toimia.
Omasta menneisyydestä sen tiedän, että kohtuudessa mun on sokerin käyttöä tosi haastava ollut pitää, vaan se on helpolla keulinut siihen jokapäiväisyyteen.
Ja nyt se kuulostaa ihan todella kammottavalle vaihtoehdolle, mihin en missään tapauksessa halua takaisin.

Mun vastustuskyky on edelleen tosi surkeissa kantimissa, ja viimeiset 10 kuukautta ovatkin menneet sairastellessa todella paljon, joskus enemmän ja toisinaan pienemmin, mutta kuitenkin niin, että se vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen, oloon ja tekemisiin. Juoksulenkit tai muu treenaus eivät kovin monena päivänä ole olleet realistinen tai järkevä vaihtoehto, mikä turhauttaa välillä aivan järjettömästi, kun intoa ja motivaatiota olisi.
Rakastan liikkumista todella, se nollaa pään ja tuo niin hyvän ja stressittömän olon.

Yksi haaste on saada ravintoa tarpeeksi paljon. Ehkä osaltaan olen sairastellut nyt ihan liikaa, kun esimerkiksi tuhdit vihersmoothiet antavat tosi kylläisen olon pitkään, mutteivat välttämättä sisällä kuitenkaan mitenkään hurjana energiaa. Sen seurauksena tehot laskee ja vastustuskyky heikkenee. Tämän olen nyt havainnoinut ja lisännyt ruuan määrää, sekä haluan pitää nyt vielä tarkemmin kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista.

Tältä sairastelupohjaltakin haluan oppia terveellisestä ja monipuolisesta ruuasta mahdollisimman paljon ja pitää ruokavalion niin hyvänä, kuin mahdollista, etten itse aiheuta itselleni kehooni tulehdusta sen enempää.
Maitotuotteita ja vehnän käyttöä haluan rajata, kun olen niin sataan kertaan niiden toimimattomuuden todennut omalta kohdalta, ja niiden korvaamista muilla vaihtoehdoilla opettelen hiljalleen, mutten ehdottomasti. Kana, possu ja nauta ovat olleet pois ruokavaliosta reilun vuoden verran, ja sitä tietä haluan edelleen jatkaa, se on poistanut esimerkiksi aiemmat säryt nilkoissani ja tuonut keveämmän mielen ja omatunnon.

Nämä jutut tekee haastetta arkiruokien suunnitteluun, mutta kuitenkin vain  monipuolistaa meidän syömisiä ja tuo paljon mielenkiintoa safkojen suunnitteluun ja lautaselle.
 Olen totaalisen rakastunut terveellisiin, värikkäisiin ja herkullisiin vaihtoehtoihin ja niiden mukanaan tuomaan hyvään ja kevyeen oloon, niin henkiseen kuin fyysiseenkin, ja haluan oppia päivä päivältä lisää hyvistä vaihtoehdoista, uusista resepteistä, erilaisista ruoka-aineista.
Tämä valkoisen sokerin pois jättäminen on tuonut mukanaan todella paljon hyvää ja siitä iloitsen joka päivä ihan täysillä, kuten myös siitä, että onhan mullakin jotain selkärankaa, ihan kauhealla entisellä sokerimussuttajalla.

Paljon ravinnon suhteen on vielä opeteltavaa, selviteltävää ja tottumusten uusimista, kun elämää on elettävä muutenkin, kuin omaa lautastaan miettimällä, mutta se kaikki on todella kivaa, mielenkiintoista ja hyvää tekevää.
Tämä on jotain sellaista, mikä on tuonut mukanaan niin paljon hyvää, että tällä tiellä haluan todellakin tasapainoilla tästä eteenpäinkin. 

perjantai 12. toukokuuta 2017

Vihertää


Keittiössä on enää muutama juttu kesken, muttei montaa. Ja sitten se on valmis, tai ainakin suhteellisen valmis, riippuen siitä, mitä kaikkea haluaa alkaa fiksailemaan :) Suunnitelmat talon sisustuksen rungon suhteen on muutenkin selkeytyneet mielessä kovasti. 
Vihdoin tuntuu, että mäkin oon löytänyt sen linjani, jossa on kaikkia niitä elementtejä, joita kaipaan. 
Väriä, mutta kuitenkin rauhoittavia sävyjä, luonnonsävyjä, aitoja materiaaleja.
Vastaus on vihreä. Onneksi se sopii myös muun perheen mieltymyksien kanssa yhteen.
Sitä on eksynyt sattumalta vessan komuuttiin ja se valikoitui keittiön seinään ja sitä on kuistilla. Väri, mikä ei hyppää mun silmille, mutta tuo kuitenkin kontrastia ja eloa. 
Vihreän kaveriksi sitten valkoista ja eri puun sävyjä, ja pienemmässä määrin muita väripilkkuja. 
Tästä on tosi kiva lähteä sitten miettimään seuraavia huoneita.

 Plantagenissa pääsin pyörähtämään tässä jokin aika sitten ja huumaannuin kyllä totaalisesti ihanien viherkasvien ja kukkivien kesäisten värikkyyden määrästä. Omaan kotiin yritin kuitenkin valita mahdollisimman helppohoitoisia yksilöitä, toki kauneus tärkeänä kriteerinä. 
Klusia, liuska-aralia ja köynnösvehka valikoituivat mukaan ja alku näyttää lupaavalta. 
Palmuvehka on myös helppo kaveri, ja niitä kotoa löytyykin jo useampi. 
Viime kesältä selvinnyt pelargoniakin on alkanut tekemään kukkaa, oi jee!

Luonnossa vihreän lisääntyminen tapahtuu tänä keväänä myöhään ja hitaasti, mutta pikkuhiljaa jotain sielläkin alkaa pilkottaa. 
Jospa pian saadaan lämmintäkin, ja luonto puhkeaa taas täysillä eloon. 

Rentouttavaa ja mieltänollaavaa viikonloppua myös sinne! Mä ajattelin nujertaa tän sitkeän pikku puolikuntoisuuden oikeasti relaamalla sydämeni kyllyydestä. Vaikka oikeasti mieli halajaakin hurjana lenkkipoluille, niin sen olen oppinut, että ensin on oltava ihan tosissaan terveenä :)
Ja se vaatii mitäs muutakaan kuin kamalasti malttia.
 Ja hyviä sarjoja. Kirjoja. Luovaa pientä tekemistä.
Relaamista peiton alla, terveellistä ja raikasta syötävää.
Eiköhän niillä hyvä tule.