sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Syysiltana


Syysiltana hiihdän villasukissa ja keitän teetä suureen punaiseen mukiin.
Nautin kotoisasta, rempallaan olevasta kodistani, missä ympärillä kaikki on rakasta, ihmiset varsinkin.
Syysiltana lötköän sohvannurkassa jalkalampun alla kirjaan uppoutuneena, ja rauhoittuminen on taas hetken helpompaa. 
Kissanpentu lämmittää sylissä unilleen käpertyneenä.
Syysiltana ihailen tummuvia, avoimia ikkunoita, tunnelmavaloja, valonlähteitä, vähän kynttilöitäkin välillä, vaikka vipeltäjien kanssa saakin varoa.
Kuuntelen sateen ropinaa.

Syysiltaisin alan toisinaan haaveilemaan pikku sisusteluista. Lyhdystä, lampaantaljasta, viltistä tai valosarjasta ikkunassa. 
Jos saisi pikkuhiljaa tehtyä kodista vielä vähän pehmoisemman, kotoisamman pesäkolon, mihin mielellään käpertyisi talvi-illoiksikin.

Syysiltana kaikki pakolliset hommat on tehty, voi keskittyä olemaan siinä paikassa ja hetkessä, ihan rauhassa. Mieli saa levätä, kaikki saa levätä.

Syysillat on mun rakkaus.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Fiskars ja slow food


Tykkään kovasti Fiskarsin tapahtumista. 
Kesällä oltiin jälleen antiikkimessuilla ja tänään tyttöjen kanssa slow food-tapahtumassa veitsitehtaalla. 
Jo Sammatin ja Karjalohjan teitä ajellessa mieli rauhoittuu, kun näkymät on niin kauniit. Lehtipuita tien varrella syysasussaan, kauniita vanhoja puutaloja, tyynnyttävää metsää ympärillä, vähän vesistöäkin pilkahtaa välillä näkyville. 
Ja Fiskari itsessään on niin kaunis, ettei sitä vaan voi lakata ihastelemasta useammankaan kerran jälkeen. Ja mieleen tulee, että miksei kävisi vielä vähän useamminkin.. 
Ruokatapahtumassa oli jälleen vaikka mitä herkkuja, tuttuja juttuja ja uusia tuttavuuksia.
Maisteltiin leipiä, hunajaa, falafelejä, suklaata ja jäätelöä ja olipa vaan herkullista ihan kaikki. 
Silmänruokaakin oli tarjolla yllin kyllin tapahtuman ollessa ihanan maalaishenkinen. 

Slow food-festivaalit käynnissä vielä huomenna klo 10-16. 

lauantai 30. syyskuuta 2017

maanantai 25. syyskuuta 2017

Luontorakkaus


Ihmeellinen, kaunis luonto.
Pelastaa nuutuneimmankin päivän, kun jaksaa nostaa katseen sieltä teekupista. 
Tänään aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja sai syksyn väriloiston hehkumaan, niin häkellyttävän kaunista. Voimaannuttavaa, rauhoittavaa, hyvää mieltä tuovaa.
Vaan hengitin sitä hyväntuoksuista ilmaa haravan varressa ja katselin. 
Mulle on tullut todella, todella tärkeäksi se, että luonto näkyy heti ikkunasta, ihana, rakas, niin upea luonto. 

torstai 21. syyskuuta 2017

Sellainen syyskuu


Näihin päiviin on tullut otettua valtavasti kuvia. 
Niin paljon mun lempiasioita ympärillä nyt.
Ehkä se on samalla jonkinlaista kiitollisuuspäiväkirjaa kaikesta siitä kauniista ja rakkaasta, mitä on lähellä. 
Musta se on tärkeää, löytää jokaisesta päivästä ne ilahduttavat, onnea tuovat jutut, ihan pienetkin. 

Lempeää loppuviikkoa ♥