lauantai 4. helmikuuta 2017

Hyvinvointia etsimässä


Kun yksitellen joutuu taas poistamaan jokaisen menon ja sopimuksen kalenterista sairastellessa, on hyvä hetki jälleen mietiskellä kehon ja mielen yhteistyötä, arkea ja elämää yleensä... 

Mulla kroonistunut stressi aiheuttaa sen, että tavalliset arjen kuviot aiheuttavat suhteetonta ja ylimitoitettua reagointia. Vaikka stressin aiheet ovat poistuneet, olotila on jäänyt päälle. Tästä syystä kroppa ottaa kerta kerralta ankarammat konstit käyttöön levon muistuttamiseksi ja mielen nollaamiseksi, mm. vastustuskyvyn heikentyessä sairastelemalla, jos kehoaan ei ymmärrä hoitaa arjessa.

Näihin aikoihin vuosi sitten olin keuhkokuumeessa, tavalliset flunssat ottavat jokainen nykyään sen kuukauden parantuakseen ja nyt sydänlihastulehdus tekee sen, että pysähtyminen on kerrassaan pakollista, kropalta tulee nyt sen verran vahvaa protestia jokaisesta puuhastelusta. 
Unohtaa voi kauppareissut, puiden kannot ja imuroinnit, eli lähinnä koko tavallisen arjen.

Tämän hetken missio onkin opetella arkeen uudenlaisia, rauhaisempia toimintatapoja...


Hyvinvoinnin työkaluja:

Sisäistää levon merkitys, 
ei ole huonoutta, laiskuutta eikä aikaansaamattomuutta, vaan pelkästään järkevyyttä 
pitää huolta levosta ja rentoutumisesta

Armollisuus, lempeys omaa epätäydellistä itseä kohtaan.
Kroppa ei aina toimi, kuten itse haluaisimme, mutta sen mukaan on vaan mentävä

  Yksinkertaistaminen
-kodin -- turhat tavarat pois
- mielen -- uutistulvan ja somen minimointi
- arjen -- turhat nipopuuhat pois, rentous ja väljyys aikatauluihin

Voimaannuttavan luonnon hyödyntäminen
kehon tasapainottamisessa

Ravintorikas ja hyvää tekevä ruokavalio

Itsensä aito kuuntelu, unohtaen oletetut normit ja mitä "pitäisi" jaksaa

Hidastempoinen elämä
- turhat menot ulos kalenterista

Palauttava, rauhallinen ja lempeä liikunta

Kaikkein tärkeimpänä vielä uni, hyvinvoinnin tärkein elementti ja kaiken perusta


Kaikki hyvinvoinnin avaimet mulla periaatteessa on käsissäni, ollaan niin kovin tehty duunia ja muutoksia, että ollaan voitu jättää pahin oravanpyörä taaksemme. Vielä kun oppisin käyttämään niitä! 

Oikein hyvillä ja toiveikkailla fiiliksillä mennään kuitenkin, toivon että pahimmat turhautumisitkut on takana ja edessä on uusi suhtautuminen tähän kaikkeen. Että etenen oikeasti voimieni mukaan, enkä jonkun oletetun normin mukaan. Että kuuntelen, mitä keholla on asiaa, ennenkuin se joutuu huutamaan. 

O:n kanssa ollaan tosi innoissamme tästä keväästä, sillä sekin tuo isoja muutoksia. 
15 ahkeran vuoden jälkeen O lopettaa työt talonrakentajana, ja meidän arki muuttuu aika lailla väljemmäksi. 
Sekin on yksi niistä haaveista, joita kohti ollaan menty ja tehty hommia. 
En vielä edes osaa arvata, mitä kaikkea hyvää suurempi vapaus tuokaan mukanaan, mutta paljon varmasti. 

Mulla on kestänyt hyvin kauan ymmärtää tätä kehon ja mielen yhteistyötä ja toimintaa, ja edelleen oppi jatkuu, mutta olisiko pahimmat kantapään kautta kompuroinnit tässä? 
Aika näyttää...

Hyvää vointia sinulle tänään!


2 kommenttia:

  1. Anonyymi2/04/2017

    <3 Kuulostaa niin tutulle, kroonistunut stressi....Halauksia ja jaksamista sinnepäin <3
    -Janet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä en kyllä toivoisi kenellekään, mutta täällä sitä rämmitään. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa voi välillä rämpiä yhdessä ;) ♥ Valoisaa mieltä kevään tullen myös sinne!
      -S

      Poista

Lämmin kiitos viestistäsi ♥