perjantai 17. helmikuuta 2017

Sisustustrendeistä vanhassa talossa

Olen kiinnostuneena seuraillut itsessäni sellaista yllättävää seikkaa, että tietyt keväiset sisustustrendit houkuttelee tänä alkuvuotena yllättävän paljon. 
Sisustustyylejä seuraan eniten instagramista ja blogeista, jonkin verran myös Pinterestistä ja perinteisistä lehdistä.
Nautin kuvissa eniten rennoista sommitelmista, kodikkaista tunnelmista ja erilaisista tyyleistä, en niinkään tiiraile esineitä erikseen.


Vaikka toivon kodiltani ajattomuutta, enkä halua haksahtaa hetken huumaan muodissa, niin kuitenkin kotona jos missä pitää saada leikitellä, olla omannäköistä ja vaihteluakin innostuksen tullen.

Oma makukin muokkautuu ja muovautuu pikkuhiljaa. Siitä syystä olen jahkannut kohta kaksi vuotta tämän talon tapettivalintojen kanssa, kun haluaisin tehdä kestäviä ja pitkään miellyttäviä valintoja isoilla pinnoilla. Mua vaan edelleen miellyttää sen verran hurjasti molemmat ääripäät sisustuksessa (yksinkertaistettuna värit vs naturelli), että en oikein etene mihinkään suuntaan. Sen olen kyllä huomannut, että kun hiljaksiin etenee, niin vastaan osuu just niitä mieleisiä juttuja ja alkaa hahmottua, mitä mihinkin laitetaan. Eli lisää kärsivällisyyttä vaan minulle!
Sen jo tyylistäni tiedän, että pidän kovasti monenlaisista aidoista luonnonmateriaaleista. Puu, tiili, kivi, pellava. Rakastan kauniita, villejä ja värikkäitä kukkatapetteja. Pehmeyttä, luonnonkasveja, rentoutta ja kotoisuutta. Ei ankaria väripareja, ekä tavaroita luotisuorassa järjestyksessä.


Kalusteiden ja huonekalujen suhteen olen kyllä ihan antitrendi-intoinen. Paljon puhutaan siitä, miten samat muodikkaat tuolit, sohvapöydät ja piensisustusesineet menettävät hohtonsa, kun niistä saa yliannostuksen niin monessa eri blogissa. Toisaalta jokainen kuitenkin varmasti tai ainakin toivottavasti rakentaa sitä omaa kotiaan sydämellä, sellaiseksi että siellä on juuri asukkaan aivan ihanaa olla. Omassa turvasatamassa, oli sitten "blogivalaisinta" tai ei, omissa silmissä kauniissa ympäristössä.


Mun sydän hyppii vanhoista, jopa vähän rähjäisistä huonekaluista, tavaroista "väärissä" käyttötarkoituksissa, ja kaikenlaisen vanhan yhdistämisestä ihanan helppohoitoiseen suoralinjaiseen uuteen. Esimerkiksi iso selkeämuotoinen ruokapöytämme on ostettu moderniin taloon, jonka rakensimme, mutta minusta se sopii oikein hyvin myös tähän torppaan. Ja helppoudesta sata pistettä, vaikka jokin lankkupöytä olisi upean tunnelmallinen ja joku päivä keittiössä sellainen saattaakin könöttää, niin nyt nautin joka päivä siitä, miten helppo ja nopea tuo pöytä on pyyhkiä puhtaaksi.
En huoli enää kotiini mitään hankalaa, työlästä ja varjeltavaa.
Koriste-esineet (tuikut, kynttilät, lyhdyt..) vähenee vähä vähältä, kun huomaan, miten paljon inhoan pölyjen pyyhkimistä. Tietysti kevään ja valon lisääntyminenkin vaikuttaa siihen, että haluaa kodilta nyt raikkautta.

Riemastun siitä ajatuksesta, että meillä oleva tai tänne tuleva esine on nähnyt elämää ja että kun se on paikallaan, sitä ei tarvitse varoa millään lailla, vaan se sulautuu tähän lasten ja kissojen joskus aika riehakkaaseen meininkiin sovinnolla, avoimin sylin vastaanottamaan kaikki kolhut, hyppimiset ja painit. Samalla lailla myös silloin tällöin joku harkittu, ihan uusi pikku yksityiskohta ilahduttaa kovasti.

Musta on ihanaa päästä vierailemaan koteihin, jotka on reilusti asujiensa näköisiä, joissa näkyy persoonaa ja mieltymyksiä, ehkä harrastuksia, lempisävyjä ja historiaa, elettyä elämää, rosoa, valokuvia ja erilaisia vaiheita, kerroksellisuutta.
Sellaista toivon tänne meillekin ajan mittaan...

Kuvat lainattu

Mitä aion tämän kevään trendeistä napata omaan kotiin..

* Viherkasvit
Vihreä on trendiväri, vihreä on ihana ja viherkasvit tuo juuri sellaista rentoa kodikkuutta, josta kovasti tykkään. Kaktukset on in, mutta mä tahdon jotain tosi rönsyilevää. 

* Pehmeän murretut pastelliset sävyt
Joku jännittävä vaaleanpunaisen himotus päällään, erikoista minulle! Annoin sille periksi pikkuruisissa määrin, pari sohvatyynynpäällistä tilasin, ja hempeää Sarjaton-mukia aion kokeilla käteen ensi kerralla kauppaan päästessäni, josko siitä olisi uudeksi lempimukiksi. Jotain tekisi mieleni myös maalailla tänä keväänä, katsellaan, katsellaan.. Vaaleansininen kalkkimaali jo onkin odotellut valmiina viime syksystä lähtien.

* Punotut vaalean puun sävyiset korit
Kyllä kiitos nam! Vanhojen pärekorien rinnalla kestohimotus. Lelukoreiksi, lapasten kodiksi, viherkasvin kaveriksi, ihan mihin vain.

Trendit tulee ja menee, mutta ilahduttavaa on napata aina kulloisistakin tuulista ne omat lempparit, tai olla ottamatta ja odotella suosiolla seuraavaan aallonharjaan. Tai mennä ihan sillä omalla linjallaan mitään seurailematta :)
Ihaninta on, että kukin tekee sen tyylillään.

Lempeää viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥
(Yli 7 pv vanhoissa teksteissä on käytössä kommenttienvalvonta, jotta huomaan varmasti jokaisen viestin.)