keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ilahduttavia kevätjuttuja


Kaikki pienet kevään merkit on aina yhtä riemukkaita.
Kun saa viedä kuistilta luistinkassit ja hiihtomonot vinttiin.
Vaihtaa pihan talvikasvit keväisiin kukkasiin. Meidän portailla näyttää vielä kovin talviselle, haikailen perunanarsisseja ja valkoisia helmililjoja. 
Kun talvisaappaat vaihtuu tennareihin, mikä keveys!
Kun saa ihastella ensimmäiset valkovuokot, koivujen vaaleanvihreät silmut, kukkapenkeistä nousevat varret.

Talvitakkien pesun ja poislaiton kanssa vielä odottelen, sen verran vaakatasossa tuuli tuiversi vielä tänäänkin, ja se muuten kylmentää myös talon, vielä saa olla reilusti lämmittelemässä tulipesiä.
Mutta se päivä, kun paksut kamppeet eteisestä häviää, on ihana.
Samoin kuin se päivä, jona saa kantaa yhden välioven eteisestä vajaan ensi talvea odottamaan, nyt kun kuljetaan kolmesta ovesta sisään.

Huomaan, että näin kevään tullen tulee taas kova tarve saada kotona ja pihalla aikaan raikasta ja avaraa. 
Selkeyttää ja yksinkertaistaa. 
Kirppispöydän varasin ensi viikolle aikeissa tyhjentää vintiltä ylimääräiset tavarat. Muutaman Ikea-kassillisen verran sinne on syksyn ja talven mittaan kertynyt täältä nurkista tarpeetonta/pieneksi jäänyttä. 
Tarkastelen kriittisellä silmällä kaikkea, mitä harkitaan ostaa ja myös raivausmoodin iskiessä jo talossa olevaa. Mistä tykätään, mikä jää ja kaikki turha pois. Vapauttavaa, helpottavaa. 
Kodin järjestely (lastenhuonetta lukuunottamatta, se on vaiheessa...) ottaa muutaman minuutin päivästä, eikä viikkosiivouskaan kauaa vie enää nykyisin. 
Jää aikaa mieluisammille jutuille.

Kupillinen teetä aamuauringon valossa.
Kevättuuli hiuksissa.
Inspiraationpuuska tyhjässä hetkessä.
Kupliva ja hykerryttävä ilon tunne.

Aurinko saa ihmeitä aikaan. 

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Remppapulma! (+edellistä kotia)


Tämä yläkerran huone. 
Se on näyttänyt tältä jo useamman kuukauden, ja alkaa hieman jo raastaa hermojani useimmiten, kun tilaan astun.
Pulmana on se, että sen keksiminen, miten tuo remontoidaan valmiiksi, on pelkkä kysymysmerkki. Hommaa on aloiteltu aiemmin koolauksella, ekovillalla ja huokolevyillä.
Kissat vain ovat ilahtuneet huokolevystä niin, että se on kovin riekaleina, ja se mietityttää, että jos päälle lätkäisee arvokkaat tapetit isolla työllä (alkuperäinen suunnitelma!), onko nekin pian revitty.. Toisaalta kissat eivät ole koskeneet toisen lastenhuoneen tapetteihin, eli onko syynä innostus nimenomaan huokolevystä? Muitakin seiniä kyllä kynsitään, mutta lähinnä maalattuja puuseiniä, mikä ei haittaa mitään. 

Vaihtoehtoja

- huokolevyttää kaikkialta, laittaa makulatuuripaperit ja maalata päälle (millä?)
- huokolevyttää kaikkialta, laittaa makulatuuripaperit ja tapetoida (millä?)
- laittaa huokolevyt vain takaseinään ja ostaa ikkunaseinälle samanlaista siskonpaneelia, kuin nyt on vaaleanpunaiset seinät (väri?), huokolevyn päälle tapetit (millaiset?) 
- maalatako vaaleanpunaiset seinät ja jos, niin millä? (Väri näyttää mielestäni jotenkin tunkkaiselta..) 
- laittaako siskonpanelit joka puolelle, jolloin jo tehty työ ja materiaalit menisivät hukkaan, mutta olisi raapimisuhan kannalta turvallisin ratkaisu
Vaaleanpunaisen päälle valkoista kalkkimaalia mietin.. Ovien karmeista tulee valkoiset. Ovet, jätetäänkö tummiksi vai vaalennetaanko? 
Kattoon olisi tulossa joku puupaneeli, sekin kysymysmerkki.
Twister-rata lattiassa on teippiä ja Malm-lipasto saa lähtöpassit jossain vaiheessa.


Tämä on todella yllättänyt, miten niin paljon vaikeampaa on remontoida vanhaa, kuin rakentaa uutta. Uudessa talossa on puhdas pohja aloittaa ihan alusta, jokaisesta sävystä ja yksityiskohdasta lähtien, ja mielestäni se oli hyvin helppoa. Rakennustyyli (moderni) ratkaisi tyylin ja puitteet, minkä päälle aloimme suunnitella kokonaisuutta. Tottakai näihinkin saisi aikaa kulumaan vaikka kuinka, ja vaikka mitä upeita ratkaisuja, mutta meidän maku on aika yksinkertainen.. 


Vanhassa talossa mietityttää aina, että kuinka paljon vanhaa poistetaan/laitetaan piiloon, sillä talon sielukkuutta en haluaisi tuhota. Sekä sisustus/tapettivalinnat/väriratkaisut, miltä vuosikymmeneltä haetaan vaikutteita ja minkä verran. 

Mä tykkään taas kerran liikaa kahdesta vastakohdasta. Toisaalta kaipaan kovasti avaruutta, tilaa hengittää, valoisuutta ja valkoisuutta, jopa melko minimalistisia näkymiä. 
Toisaalta taas olen kovin ihastunut väreihin, kukkatapetteihin, leikkisyyteen ja huolettomaan kotoisuuteen. 
Tytöiltä, huoneen tulevilta asuttajilta, ollaan toki kyselty useampaan kertaan mielipiteitä ja ideoita, mutta heitä kiinnostaa enemmän se sisustuspuoli :) Päälinjoista vastataan me aikuiset ihan siksikin, jotta toivon mukaan saataisiin aikaa kestäviä ratkaisuja aikaiseksi. 

Mistä löytää kultainen keskitie ja loistoideat ;) Saa ehdottaa!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Alkuvuoden opetuksia ja kevätkotia


Tämä alkuvuosi ei ehkä jää mun muistoihin minään suosikkina, mutta hyvin paljon se on opettanut. 
Opettanut itsestä ja läheisistä, kasvattanut, poistanut vanhoja, huonoja ajatus- ja toimintamalleja.
Millaisia juttuja?
Että kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin ja itse.
Että avun pyytäminen ja saaminen on joskus tosi okei. 
Ettei tarvitse yrittää liikoja, yli omien voimavarojen.
Kertakaikkiaan suorittaa ei tarvitse yhtään, asiat kyllä rullaa omalla painollaan.
Vähempikin riittää, kelpaa ja on hyvä, löysää nutturaa.
Voisi jopa sanoa, että olen kiitollinen näinkin rankasta oppikoulusta. Sen verran jääräpää täällä kyseessä, että mitkään kropan lempeät muistutukset eivät ole tehonneet, ja kovemmatkin vain hetkittäin. 

Kuume iski muhun ja toiseen tytöistä taas tänään, infektioherkkyys taitaa olla nyt korkealla, kun viimeksi olin flunssassa kaksi viikkoa sitten. Sydänkin on tiukasti ilmoittanut, ettei mihinkään sen kummempiin puuhasteluihin vielä ryhdytä. 
Hyvällä mielellä ollaan kuitenkin, ei onneksi ole mihinkään kiire eikä mihinkään mentävä. Kalenteri on tyhjennetty rankalla kädellä jo aikoja sitten. 
Väsymyskin on koko ajan tehnyt sen, ettei jaksa paljon keskittyä mihinkäään ja siitä syystä kotona olokaan ei pääse pitkästyttämään ja turhauttamaan kuin hetkittäin. Rakastanhan muutenkin kotona oloa, vaikka toki vaihtelukin virkistää jo tässä vaiheessa kovin. 

Kivaa funtsailua väsymyksestä huolimatta välillä jaksaa, ja nyt suunniteltiinkin, josko pyöräyttäisi meidän makkarin ja olkkarin toisinpäin, niin että nykyisestä makkarista tulisikin olkkari. Terassihaaveita on kesälle, jolloin sitten kulku ulos olisi juurikin tästä nykyisestä makkarista, jolloin voisi olla kiva, että se olisikin olkkari. Nykyinen olohuone on meillä muutenkin jäänyt tosi vähälle käytölle, ja se on sääli, sillä tilana se on tosi kiva, iso, ja paljon valoa tulee kahdesta suunnasta ikkunoita ja kahdesta oviaukosta. Olen suunnitellut sinne valkoisten lautaseinien lisäksi vaaleaa tapettia (valkoharmaa Lukko nyt ykkössijalla tällä hetkellä), valkoisia verhoja, sekä valkoista lautakattoa, jolloin huone saisi pitää ihanan valoisuutensa.
Tätä pyöritystä ennen olisi vain saatava myytyä toinen harmaista lepotuoleista raheineen, muuten ei kalusteet istu paikoilleen. Ja odotettava, että saan taas kanniskella asioita. Ja odotettava pieni ikuisuus remonttia muiden asioiden ja muiden huoneiden remppojen ollessa tärkeämmillä sijoilla. 

Aikamoista odotteluahan tämä välillä on, mutta sitten on taas päätettävä suunnata ajatukset muihin juttuihin. 

Rentouttavaa ja aurinkoista mieltä viikonloppuun!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Alkukevään tunnelmia


Onpa pihassa eri näköistä, kuin viikko sitten, jolloin vielä tuiskusi lunta! 
Tänään on ollut jo todellakin aivan upea kevätsää, aurinko lämmittää ja sulattaa viimeisiä lumia ja jäitä kovaa kyytiä. 
Tulee jotenkin ihan riemukas fiilis katsellessa, miten ihanaa tämä kevään tulo onkaan.
Kaikki näyttää kivalta auringon valossa, ulkona tuoksuu keväälle ja lämpö tuntuu hyvälle.
Ensimmäisiä silmuja odotan kovasti, luonnon heräilemistä uuteen loistoon. Toiveikkaan leppäkertun sentään bongasin, ensimmäiset pörräilijät jo heräilee.

Huomasin, että toipilaanakin luonnolla, raittiilla ulkoilmalla ja rauhallisella liikkumisella on jaksamiseen iso merkitys. 
Rauhassa, sykkeen sen kummemmin nousematta, samoilin lähimetsään, siihen joka olkkarin ikkunasta eteen aukeaa. Oli hauska nähdä tutut, rakkaat maisemat eri kantilta. Taas muisti arvostaa luontoa lähellä. Että saa tuoksutella puhdasta metsää ja ihailla auringon valoa sammalmättäillä. 
Tallustella hirvien tekemiä polkuja pitkin, nauttia kevätpäivän kirkkaudesta, sinisestä taivaasta.

Sekin päivä lähenee, kun heivataan tuo puuläjä liiteriin. 
Kevät on vähän malttamatonta aikaa, innostavaa ja inspiroivaa. 
Mieleen pulpahtelee ajatuksia, ideoita, toimintaa, haaveita..
Kaikenlaista, mitä odottaa. 

Aurinkoista kevätmieltä! 

torstai 9. maaliskuuta 2017

Ihana arki


Eilen tuiskusi lunta oikein huolella, valaisten kodin ja näyttäen vaan niin kauniille. Tänään on tyyntä ja hiljaista.
Kotipäivä villasukat jalassa ja teemuki kourassa, niinkuin niin monena päivänä tätäkin ennen. 
Vaikka pää on väsymyksestä pökkyrässä niin silti tunnen, että viime päivien suuri unimäärä alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa ja korjata kehoa, olen nukkunut öiden lisäksi aamupäivätkin.
Tosiaankaan en valmis ole lähtemään puusavottaa riuhtomaan pihalle, mutta ilahduttaa todella kovin valo tunnelin päässä, vointi alkaa olla vähän parempaan päin. Viimeksi on tältä tuntunut joulukuun alussa. 

Pääsin jo viemään tytöt jumppaan ja käymään kaupassa sillä välin. Miten voikaan olla onnellinen, että pääsee tavalliseen ruokakauppaan, valitsemaan itse mieleisiään juttuja. Ettei kaikki kodin ulkopuoliset hommat kaadu miehen niskaan. Että voisi tarttua imuriin ja moppiin. 

Eniten nautin näistä ihan tavallisista arkipäivistä.
Kun kaksi tupsupipoa tepastelee pihan poikki kotiin koulupäivän jälkeen, kissa loikkimassa niiden perässä. Kun kaikki värikkäät läksykirjat lojuu levällään ruokapöydällä pitkälle iltapäivään sulassa sovussa välipalaleipien ja smoothiemukien kanssa, välillä kolutaan jotain yläkerrassa omassa huoneessa.
Tykkään siitä rauhallisuudesta, mikä syntyy kun leikit on yläkerrassa ja alakerrassa hurisee korkeintaan kissa ja pesukone. Silti nautin nyt niin kovin siitäkin, kun täällä on elämää, vilskettä ja väriä, kipeänä lähinnä kun halusi maadoittua peiton alle yksinäisyyteen.  
Kun voi keittää vähän lisää teetä ja kuunnella tyttöjen höpötyksiä ja läksypuuhia, lämmitellä pönttöuunia ja puuhastella pikku juttuja.
Funtsailla tulevia remppahommia. Se päivä on koko ajan lähempänä, kun saa tarttua sutiin, jess.

Kivaa loppuviikkoa!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Ohje avokadovihersmoothieen


Mun lempi vihersmoothie, mikä ei maistu liian "terveelliselle", vaan juurikin herkulliselle ja lempeälle, toki riippuen siitä, paljonko sitruunaa ja inkivääriä satsiin upottaa.
Vähintään jokaviikkoinen välipala, välillä lähestulkoon jokapäiväinen, koukuttava herkku. 


AVOKADOVIHERSMOOTHIE

kolme kourallista lehtivihreää
2 pientä päärynää
1/2 kurkku
pieni pala inkivääriä
1 omena
rutistus sitruunaa
1/2 avokado
+jäitä

Ainekset kuoritaan, pilkotaan ja heitetään tehosekoittimeen. 


Mä käytän jäiden sijaan kylmää vettä tai kauramaitoa, sillä mun pikku blenderi ei kykene handlaamaan jäitä. Hyvin toimii niinkin. Resepti on siitäkin kiva, että se on helposti muokattavissa sen mukaan, mitä kaapista löytyy. 

Resepti bongattu täältä.



Mä sain sydänlihastulehduksen kaveriksi vielä ihan tavallisen flunssankin, joten meininki on ollut aikamoisen väsähtänyt tämän viikon. Tänään onneksi tytöt pääsi ihanan ystäväperheen luokse yökylään ja meillä O:n kanssa erityinen ilta, kun saadaan ihmetellä tyhjää ja hiljaista taloa kahdestaan. 
Suunnitelmissa noutosushit ja leffa kotisohvannurkassa. Ja ai että, kun tähän kohtaan tekisikin mieli purkillinen Ben&Jerry'siä! Mutta ei auta, sokerilakko senkun jatkuu. Ihan älyttömän hyvä kyllä tässä kohtaa, kun lötkötän kotona neljän seinän sisällä toista kuukautta.

Jotenkin ei jaksanut edes pää räjähtää kun tämä flunssakin tähän vielä iski. Sydämen toipuminen on kuitenkin kesken niin en olisi mihinkään päässytkään vielä riehumaan. Ehkä ne turhautumiset tästä on käyty jo läpi. Mutta kevään tuloa kyllä odotan kovasti, ja sitä, että koittaa se päivä, kun pääsen heilumaan kalkkimaalien kanssa täällä kotona, laittamaan kotia, sisustelemaan, oikeesti elämään taas täysipainoista elämää! Suurimmat sympatiani niille, joilla jokin sairaus rajoittaa ja kulkee matkassa läpi elämän, tällaiset ei ole mitään siihen verrattuna

Rentoa ja leppoisaa viikonloppua sinne!