tiistai 25. heinäkuuta 2017

Sokerijuttuja & nice cream

Kerroin vähän aiemmin sokerittomasta kaudestani, ja mietteistäni tulevan varalle.
Ajattelin sitten ottaa kesän vähän rennommin reilun neljän kuukauden haasteen päätyttyä kesäkuun alkuun. No joo'o, eipä mennyt ihan putkeen se, herkuttelu paisui taas sellaisiin sfääreihin, joita en toivonut ollenkaan. Varsinkin reissuissa musta tuntui haastavalle olla ihmisiksi sokerin kanssa.
Lopputuloksena lisää painoa, nuutunut olo, roimalla kädellä huonontunut iho ja kovin ärtynyt mieli, ei hyvä.
Nohh, nyt on uusimmat Ben&Jerry's maut testattuna, suklaa maistuu samalta kuin ennenkin ja sekin on nyt monen monituiseen kertaan kokeiltu, että maidon ja sokerin liitto on huonoin mahdollinen yhdistelmä mulle. 

Niin on-off-ihminen olen, että vähän haikein mielin tässä jätän jäähyväisiä taas sokerimätöille ja aloitan seuraavan nollatoleranssin. Se vaan toimii mulla parhaiten, negatiiviset vaikutukset kuitenkin keulii niin paljon yli sen ilon ja mielihyvän, mitä niistä herkuista saa.

Mutta kun herkuttelun lopettaminen kokonaan ei mua inspiroi, niin hätiin tulee tässä kohtaa ihanaakin ihanampi nice cream! 
Silloin, kun tekee mieli jotain hyvää, en yleensä jaksa nähdä kauheana vaivaa ja aikaa niiden tuotosten eteen, joten tällainen blenderillä pyöräytettävä on ihan parasta.

Nice creamin pohjana on siis pakastetut banaanipalat, ja siihen lisäksi sitten mitä ikinä vaan keksii; mansikoita, vadelmia, maapähkinävoita, suklaata, mustikoita, appelsiinia, ananasta, mangoa, kookosta, lakritsia, vaniljaa, jne jne.


Yksi suosikkini on yksinkertaisuudessaan pakastettu banaani, rouheinen luomu maapähkinävoi ja kauramaito. Ihanan iisi herkku!


Toiseksi lemppariksi on muotoutunut versio, jossa

♥ banaani                         
♥ raakakaakaojauhe         
♥ hunaja                           
♥ maapähkinävoi             
♥ kauramaito                    
♥ raakasuklaarouhe          

   
Meidän tyttöjen mielestä parhainta on mustikkainen versio ♥  

Onneksi sokerittomuus alkaa olla jo sellainen buumi, että näitä reseptejä ja vaihtoehtoja tulee nyt ihan tulvimalla joka puolelta. Ettei pitäisi olla hankalaa, reissussakaan :) 
Se on vaan se oma mieli, jonka kanssa saa välillä keskustella, että mikä olikaan itselle hyväksi ja mikä ei niinkään. Ja sinänsä, eipä se niin vakavaakaan ole, tulipa nautittua kesästä huolettomalla meiningillä. Nyt vaan ikävöin taas sitä hyvää oloa, jonka hyvät valinnat sai aikaan, joten niitä kohti, hyvillä mielin!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesämoodissa


Vähän vielä...


...Mökkifiiliksiä! Ennen taas seuraavia kesäjuttuja..


Niin kuin isä, niin on myös tytöt -kalastetaan vaikka kaatosateessa. 
Parasta tuolla musta on hiljaisuus.
Vaikka maalla mekin asutaan, niin täällä kulkee vieressä iso tie, ja autojen äänet on aina läsnä.
Välillä kaipaan ihan pelkkää luonnon kuulemista. Tuulen havinaa puissa, lintujen ääniä, tyyntä hiljaisuutta. Onneksi metsä on aina lähellä.
Introvertti ei siis saa tarpeekseen maaseudun rauhasta edes ympärivuotisesti siellä olemalla.
Kiitollinen siitä, että voi välillä lähteä luonnon keskelle olemaan. 

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesää


Tällä kesällä on ollut selkeästi aiempia kesiä verkkaisempi tahti.
Nautin eniten näistä rauhaisista kesäpäivistä, joissa ei ole mitään ohjelmaa.
Kun aamusta voi rauhassa mietiskellä, mihin haluaisi tarttua seuraavaksi.
Istua kuistilla teemukin kanssa auringon lämmittäessä kasvoja, hengitellä syvään kukkien heleää tuoksua, katsella poutapilvien leijailua taivaalla.
Kirjoittaa paperille ulos mielessä pyörineet jutut.
Herkutella kalalla, tänä kesänä vihdoin O:llakin on ollut reilusti aikaa kalastella.

Tänään on tupa täynnä lapsia, mutta leppoisa meininki jatkuu.
Mieli tekisi vähän maalailla yläkerrassa, ehkä se toteutuu tänään.

Hyvää mieltä tähän kesäviikkoon!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Hempeät


Kotipihan herkät kaunokaiset.
Mun ihan lempparit.

Musta on ihanaa, kun täällä kasvaa niittykukkaa valtoimenaan siellä täällä, nurmikon on vallanneet söpöt apilat ja jonkun istuttamat ruusut ja pionitkin ilahduttaa kesästä toiseen.
Tarkoituksena on rauhalliseen tahtiin lisäillä ja levittää tätä ihanaa kukkimista vähän joka puolelle, ruusuja ja syreenejä ainakin saisi mun puolesta kasvaa vähän kaikkialla. Ja pioneja myös, perunanarsisseja, tulppaaneja... Mitä vaan nyt keksii.
Kukkapenkin olen pari kesää sitten tehnyt hutiloiden ja se kasvaa nyt rikkaruohoa valtoimenaan. Suunnittelin tälle syksylle alustaa sen kokonaan uusiksi, jotta istutettu valkoinen ruusu pääsisi vauhtiin.
Omenapuustakin olen haaveillut, sille on paikka mietittynä valmiiksi.
Se loistava puoli on valmiissa, vanhassa pihassa, että mitään pakottavaa tarvetta ei ole tehdä mitään, vaan saa toteutella haaveita pikkuhiljaa, varsinkin kun villiintyneen pihan raivaukset on tehty valmiiksi jo viime kesänä.
Tälläiseen lämpimään kesäpäivään erityisen mieluista puuhaa haaveskella vähän vaaleanpunaisissa puutarhahattaroissa. 

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Luonnonrauhassa



Aivan ihanaa saada nautiskella kesäpäivistä niin lomalla, että viikonpäivän selvittäminen mielessä vaatii pinnistelyä.
Saatiin iloksemme viettää aikaa rakkaiden sukulaistemme mökillä, isomummumme kotipaikassa, nauttien luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta ilman taustahälyjä. 
Tuoksutella kesän vehreyttä, nauttia puusaunan lämmöstä, lenkeistä lähimaastossa
 ja kallioisilla rannoilla. Herkutella vasta vedestä nostetulla kalalla.
Lapset riehuivat innoissaan lämpimässä paljussa ja kalastelivat laiturilla. 
Kiireettömät kesäpäivät on ihan luksusta päänupille.