perjantai 25. elokuuta 2017

Alkusyksyn auringosssa


Hämärtyvät elokuun illat ja lähestyvä syksy saa aikaan jotain tosi onnellista fiilistä täällä.
En ihan tarkkaan oikein edes tiedä miksi, mutta nautin vaan niin kovin kaikesta siitä.
Kodista, tavallisista kotoisista pikku jutuista ja upeasta syysluonnosta.
Hitaammasta tahdista.

Kynttilät ja lyhdyt hakeutuu pikkuhiljaa taas esiin, viltit pehmentää sohvan ilmettä ja villasukat pysyy tiukasti jalassa yötä päivää.
Rakastan niitä raikkaita aamuja, jotka tuntuu kaikki pieniltä uusilta aluilta. 
Rakastan luonnon kauneutta, kun syksyinen aurinko valaisee maisemat.  
Kun ensimmäinen hallayö tuo pitsireunukset punertuville lehdille.  
Se ihana ilman kirpeys, kun saa kaivaa syystakin ja lämmittävän pehmeän huivin esille kaapin uumenista. 
Kääriytyä lämmittäviin villapaitoihin. 

Sen reilu pari vuotta, jota täällä ollaan asusteltu, ollaan pikkuhiljaa haettu kiireettömämpää, stressittömämpää elämäntapaa. Pikkuhiljaa pääkin uskaltaa alkaa hidastaa, päästää irti vanhoista tottumuksista, uskomuksista. 
Kesä on aina enemmän hurlumhei, mutta tahti hidastuu syksyn tullen. 
Ja sitä arvostan nyt todella.

Rauhallista mieltä viikonloppuun ♥

maanantai 21. elokuuta 2017

Elokuun aamu


Juuri tänään olen erityisen kiitollinen.
Että sain herätä tähän tavalliseen, arkiseen maanantaihin. 
Sillä se ei olekaan tavallinen, se on ihmeellinen, ainutlaatuinen, erityinen, 
se on lahja.

Tämä aamu on erityisen kaunis, nouseva aurinko valaisee viljapellot ja saa ne hehkumaan, lähimetsän puunrungot, jotka seisovat suojaavina, uljaina. 
Avasin keittiön ikkunan ja ulko-oven, aamukasteinen raikkaus tulvii sisään. 
Pyykkikone jo pyörii, tiskikone olisi tyhjättävä.
Lapset höpöttelee aamupalan lomassa lohdullisen tavallisia juttuja.

Silti ilmassa on surua, hiljaisuutta, pysähtyneitä hetkiä.
Viikonlopun tapahtumat eivät voi olla koskettamatta, niin lähelle ne tulivat, niin tuttuihin, tavallisiin tapahtumiin yhdistyivät.
Tänään tekee mieli halata vielä tiukemmin pientä reppuselkää, silittää pehmoista poskea.
Laittaa ystävälle viesti; tykkään ja välitän.
Olla suuresti kiitollinen hänestä, jonka viereltä sain jälleen herätä.

Suurimmat osanottoni menetyksen kokeneille. 
 

perjantai 18. elokuuta 2017

Arjen alku


  Tykkään tosi kovin arjesta.
Että päivillä on oma runkonsa, toistuvat rutiinit ja selkeät rytmit.
Mun tytöt on myös samanlaisia arjen rakastajia, joten koulurytmiin palaaminen on sujunut innolla ja hankaluuksitta. 
Tämä on myös uusi, puhdas alku taas laittaa omiakin tottumuksia uusiksi, tai ainakin viilata niitä pikkuhiljaa parempaan suuntaan. 
Unta ollaan haettu ja sen kanssa tehty hommia, kello kun soittaa taas heti kuuden jälkeen, niin on oltava aika aikaisin pedissä illalla, jos meinaa jaksaa virkeänä.

Safkajutut innostaa taas ihan eri tavalla, kuin kesällä. Tekee mieli kasata lautaselle mahdollisimman värikkäitä juttuja, ja paljon kasviksia, joista tulee vaan niin hyvä ja tasainen olo. 
Kivan itselle uuden jutun kanssa löysin, chilillä säväytetty kikhernenuudeli oli tosi hyvää ripauksella suolaa, hyvä koostumus ja plussaa vielä siitäkin, että keittioaika vastasi perusnuudelin keittoaikaa, 3-4 min, eli nopea on! Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ilahtuneen kuluttajan löytö :)

Kissavauvat kasvaa vauhdilla ja harjoittelee jo kovin takajalkojenkin käyttöä, kohta täällä vipelletään! 
Marjatkin on valmiina, taitaa tämä ilta mennä niitä keräillessä, ja raikkaasta kelistä nauttiessa.

Mukavaa viikonloppua!

maanantai 14. elokuuta 2017

Pitkittynyt mykoplasma


Musta tuntuu, että tämä kirjoittaminen on ollut lukossa niin pitkään, sellainen yhtään syvällisempi fiilisten avaaminen.
Vaikka olen saanut tehdä paljon asioita, tulla ja mennä, niin silti mulla hiertää eräs riippakivi matkassa kaiken aikaa. Vaikka pää alkaa pikkuhiljaa parantua vuosien uupumuksesta ja siitä riemuitsen ihan täysillä, niin silti jotain on niin kesken. Uskon siihen, että keho ja mieli on kokonaisuus, ja vielä on kehollani mulle kerrottavaa.
Se, mikä on ollut haaveideni kärkipäässä joulukuusta lähtien, ei ole vielä toteutunut, nimittäin paraneminen fyysisesti.


Pitkittynyt mykoplasma seuraa mukana kuin varjo, eikä suostu poistumaan.

Ja siksi tuntuu, että elän vähän puolikasta elämää.
Vaikka parempaan suuntaan on menty ja paljon, silti pään sumuun laittava väsymys, kurkkukipu, päänsärky ja lämpöily seuraavat mukana. Arjessa nyt jo pärjäilee, kun ei ota liikaa tekemistä ja on hissuksiin, mutta yhtään raskaammat puuhat aiheuttaa heti pahentuneet oireet. Esimerkiksi juoksu, remppailut, tallihommat tai punttailut on nyt poissuljettuja tekemislistalta. Ja ne kun on ne, joista nimenomaan nautin niin kovin, fyysinen rasitus on tuonut aina valtavan hyvän olon, kevyen, stressittömän ja onnellisen.

On ollut aika prosessi etsiä mielen rentoutuskeinoja, jotka olisivat vähemmän fyysisiä, sekä hyväksyä, että rankempiin puuhiin ei ole asiaa. Kävely ja rauhallinen venyttely pitää kehon tällä hetkellä jonkinlaisessa toimintakunnossa. Ratsastankin kyllä, vaikka se onkin aika siinä rajoilla, meneekö liian rankaksi. Mutta siinä kohtaa päänupin terveys voittaa.


Monesta lähteestä olen lukenut, että antibiooteilla ei pysty tätä soluseinätöntä bakteeria poistamaan, ne vain hillitsevät oireita. Kehon oman immuunijärjestelmän tehtäväksi jää se tuhota, eikä se useinkaan ole helppo tai nopea projekti.
Kokeilin antibiootteja kesäkuun ajan, ja totesin sen, minkä olin jo lukenut, ei parannusta.

Sen olen huomannut, että elintavoilla pystyy vaikuttamaan kuitenkin aika paljon siihen, miten tämän mykoplasmankin kanssa menee. Haluan antaa mahdollisimman paljon saumaa keholle tehdä työnsä rauhassa, antaa sille lepoa ja rakennusaineita, aikaa parantua. Hyvät yöunet, ravintorikas, värikäs ja varsinkin tosi paljon vihreää ja vitamiineja sisältävä ravinto auttaa. Stressin ja kiireen välttäminen toimii, mikä ei ole yllättävää, mutta tärkeää muistaa kalenteria suunnitellessa. Positiivinen ja toiveikas asenne on aina hyväksi, sekä omien rajojensa hyväksyminen. Armollisuutta tarvitaan jälleen, kuten toki aina muutoinkin.


Syksyn tulo tuntuu todella hyvälle jokatapauksessa.
Rakastan tätä vuodenaikaa, raikkaita, aamukasteisia aamuja, rutiinien palaamista elämään ja luonnonantimien satoja. Hyvällä mielellä on helpompi kulkea eteenpäin, ja ehkä se päiväkin kohta koittaa, kun saa taas juosta, vaikka tallille!

Rauhallista arjen alkua sinnekin ♥

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kissavauvoja!

Kolme päivää sitten täällä on koettu hyvin jännittäviä hetkiä.
Meillä pennusta saakka ollut, nyt aikuiseksi kasvanut kissamme on ollut tiineenä, ja synnytyksen alkua on odotettu jännittynein mielin.
Kisu on ollut aika omatoiminen, tykännyt omasta rauhasta ja ollut hieman arkakin lapsia kohtaan, joten mietinkin, että mihinköhän jemmaan tyttö ne poikasensa lykkää.
Kuitenkin tiineys on saanut aikaan myös lisääntyvää hellyydenkipeyttä ja seurallisempaa meininkiä.
Synnytystä edeltävänä yönä oli kovin levoton, maukui sisään ja ulos ja selkeästi halusi seuraa, mutten siinä unenpöpperössä kyllä tajunnut seuraksi ryhtyä.
Aamulla sitten asettui yhtäkkiä pahvilaatikosta tehtyyn synnytyspesäänsä, muttei viihtynyt siellä enää lapsivesien menon jälkeen. Kaksi ensimmäistä poikasta halusi synnyttää keittiöön(!), seuraavat menivät sitten jo suureen kuljetuslaatikkoon tehtyyn pesään olohuoneessa kuin vanhalta tekijältä. Ihmeelliset eläinten vaistot, miten taitavasti osaavat hoitaa poikasiaan alusta saakka!
Neljä terhakkaa poikasta saatiin, jotka ovat kaikki jo hienosti ottaneet painoa lisää.
Siellä ne nyt asustelee olkkarin pesässä, ja tuore emo on hyvin taitava, rento ja huolehtivainen ♥ 


Kuvissa Nekku (raidallinen) ja Hemuli (valkoharmaa). Nekku, jonka nimi on vielä mietinnässä, on jäämässä meille, mutta Hemulista vielä keskustellaan. Mä rakastuin Hemuliin kyllä ihan täysin, ja sen hyvin mielelläni pitäisin. Lisäksi pesässä mönkii kaksi mustavalkoista hellyyttävää söpöliiniä.
Sen verran hurmaavia ovat, että niitä kyllä tuijottelisi ja sylittelisi mielellään kaiket päivät ♥ Toki ollaan annettu kuitenkin tuoreen pesueen lepäillä ja totutella uuteen elämään rauhassa mahdollisimman paljon.
Mutta piakkoin alkaa varmaan aikamoinen mönkiminen, kun kotipesästä alkaa tutkimusmatkat ulos, melkoisen kivoja aikoja siis edessäpäin :) 

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Pikkuisen arkeen hapuillen


Niin se vaan kesä kului tänne saakka, että on taas elokuun aika.
Mun lempivuodenaika on aluillaan, alkusyksyn kuulaat ja kirpeät, aamukasteiset varhaiset aamut on ihan parhautta.
Tänään tuli fiilis laittaa arkirutiinit ojennukseen lomien hurlumhein jälkeen.
Unirytmiä parhaillaan fiksaillaan aikaisempaan, samoin palaillaan taas ruokarytmissäkin parempaan aikatauluun. 
Paljon on pieniä juttuja, joita tekisi mieli saada aikaan vielä loman lopuksi niin, että kun koulut ja oikea arki taas ensi viikolla alkaa, voisi arkeen palaaminen sujua pehmeästi ja hyvällä mielellä.
Kalenterin päivitystä ja siivousjuttuja pikkuisen, jotenkin puhdas alku tuntuisi nyt tosi hyvälle. Sillä alulta tämä elokuu ja syyslukukauden alkaminen aina tuntuu. Ainakin sohva vesipestä, puhtaaseen sohvaan olisi aika mukava kääriytyä syksyn tullen.
Harrastukset jatkuu kohta kesätauon jälkeen, ehkä jotain uuttakin alkaa, ja päivissä on ihan erilainen rytminsä.
Me ollaan kyllä mun tyttöjen kanssa niin arjen rakastajia, että. Melkein ei malttaisi odottaa ensi viikkoon, vaikka tällekin viikolle on vielä paljon kivaa tiedossa. 
Mustikkametsistäkin haaveilen, jospa kelit tuosta hiukan kuivahtaisi. 

Kivaa mieltä elokuun alkuun!