maanantai 14. elokuuta 2017

Pitkittynyt mykoplasma


Musta tuntuu, että tämä kirjoittaminen on ollut lukossa niin pitkään, sellainen yhtään syvällisempi fiilisten avaaminen.
Vaikka olen saanut tehdä paljon asioita, tulla ja mennä, niin silti mulla hiertää eräs riippakivi matkassa kaiken aikaa. Vaikka pää alkaa pikkuhiljaa parantua vuosien uupumuksesta ja siitä riemuitsen ihan täysillä, niin silti jotain on niin kesken. Uskon siihen, että keho ja mieli on kokonaisuus, ja vielä on kehollani mulle kerrottavaa.
Se, mikä on ollut haaveideni kärkipäässä joulukuusta lähtien, ei ole vielä toteutunut, nimittäin paraneminen fyysisesti.


Pitkittynyt mykoplasma seuraa mukana kuin varjo, eikä suostu poistumaan.

Ja siksi tuntuu, että elän vähän puolikasta elämää.
Vaikka parempaan suuntaan on menty ja paljon, silti pään sumuun laittava väsymys, kurkkukipu, päänsärky ja lämpöily seuraavat mukana. Arjessa nyt jo pärjäilee, kun ei ota liikaa tekemistä ja on hissuksiin, mutta yhtään raskaammat puuhat aiheuttaa heti pahentuneet oireet. Esimerkiksi juoksu, remppailut, tallihommat tai punttailut on nyt poissuljettuja tekemislistalta. Ja ne kun on ne, joista nimenomaan nautin niin kovin, fyysinen rasitus on tuonut aina valtavan hyvän olon, kevyen, stressittömän ja onnellisen.

On ollut aika prosessi etsiä mielen rentoutuskeinoja, jotka olisivat vähemmän fyysisiä, sekä hyväksyä, että rankempiin puuhiin ei ole asiaa. Kävely ja rauhallinen venyttely pitää kehon tällä hetkellä jonkinlaisessa toimintakunnossa. Ratsastankin kyllä, vaikka se onkin aika siinä rajoilla, meneekö liian rankaksi. Mutta siinä kohtaa päänupin terveys voittaa.


Monesta lähteestä olen lukenut, että antibiooteilla ei pysty tätä soluseinätöntä bakteeria poistamaan, ne vain hillitsevät oireita. Kehon oman immuunijärjestelmän tehtäväksi jää se tuhota, eikä se useinkaan ole helppo tai nopea projekti.
Kokeilin antibiootteja kesäkuun ajan, ja totesin sen, minkä olin jo lukenut, ei parannusta.

Sen olen huomannut, että elintavoilla pystyy vaikuttamaan kuitenkin aika paljon siihen, miten tämän mykoplasmankin kanssa menee. Haluan antaa mahdollisimman paljon saumaa keholle tehdä työnsä rauhassa, antaa sille lepoa ja rakennusaineita, aikaa parantua. Hyvät yöunet, ravintorikas, värikäs ja varsinkin tosi paljon vihreää ja vitamiineja sisältävä ravinto auttaa. Stressin ja kiireen välttäminen toimii, mikä ei ole yllättävää, mutta tärkeää muistaa kalenteria suunnitellessa. Positiivinen ja toiveikas asenne on aina hyväksi, sekä omien rajojensa hyväksyminen. Armollisuutta tarvitaan jälleen, kuten toki aina muutoinkin.


Syksyn tulo tuntuu todella hyvälle jokatapauksessa.
Rakastan tätä vuodenaikaa, raikkaita, aamukasteisia aamuja, rutiinien palaamista elämään ja luonnonantimien satoja. Hyvällä mielellä on helpompi kulkea eteenpäin, ja ehkä se päiväkin kohta koittaa, kun saa taas juosta, vaikka tallille!

Rauhallista arjen alkua sinnekin ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥