tiistai 7. marraskuuta 2017

Kissaelämää kotona


Tunnustan, etten aiemmin oikein kovin ymmärtänyt arvostaa tätä järjettömän ihanaa eläinlajia.
Kuitenkin kun muutettiin tähän isoon maalaistaloon ja tapeltiin talvi hiirien kanssa, jotka iloisesti hakivat herkut hiirenloukuista ja jatkoivat vipeltämistä metelöiden öisin keittiössä ja olkkarissa, alkoi ajatus kissasta muotoutumaan. Viimeinen niitti oli varmaan, kun kellarin portaikossa oli vieraillut Lapin reissumme aikaan rotta, hui kammotus. 
Ja mikäs siinä, isoon taloon kyllä mahtui, ja eläintä olimme kovin haaveilleetkin.
Ja aikalailla siinä kävi niin, että kissat sulatti mun ja koko perheen sydämen kertalaakilla. Kertakaikkiaan, mitä ihanuuksia!
Pehmoisista tassuttelijoista on täällä monenlaista iloa kaikille ja hyvin paljon hyötyä lisäksi, erittäin hyvä diili siis. 

Pian kaksi vuotta meillä on täällä kissoja tepastellut, eikä kyllä enää ilman pärjättäisi. Vaikka lomat välillä tuottaa päänvaivaa, toisinaan huoli on ollut kova terveysasioiden vuoksi ja siivottavaakin riittää, plussat keulii niin paljon yli pienen vaivan. Itseasiassa olin kuvitellut tulevani hulluksi kissankarvasta kaikkialla, mutta en erota sitä käytännössä paljon missään?? 
Ehkä en syynää niin tarkkaan, mutta en usko, että kissan omistajaksi paljastuisin vaatteidenkaan perusteella, kun nekään ei yleensä ole karvassa :) 

Elokuun alussa syntyneistä pennuista meille jäi nyt sitten kaksi kappaletta pieniä riehujia taloon. Nykyään ei enää valvota hiirien sekoilujen takia, vaan näiden vipeltäjien, mutta sata kertaa iloisempaa on herätä päälle pomppaavaan höppänäkattiin, kuin kuunnella kurjia lasahtavia loukkuja. 

Aivan mahtavia päivänpiristäjiä, aikuiset, rauhalliset ja viisaat karvapallomme, sekä pienet ja hömelöiset. 
Suosittelen eläinterapiaa lämmöllä, mikäli mahdollista ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥