perjantai 10. marraskuuta 2017

Kodin yksinkertaistamisesta


Olen halunnut pitkään kirjoittaa kodin raivaamisesta; ylimääräisten tavaroiden poistamisesta kodista, ja vain ja ainoastaan sellaisten jättämisestä, joista tulee tyytyväinen ja hyvä mieli, ja joita ehdottomasti käytännössä tarvitaan. Että kodissa ei olisi yhtään turhaa tavaraa, ei yhtään velvollisuudesta säästettyä, ei mitään, josta on kasvettu yli, ei mitään, mikä tuo huonoja muistoja tai jota on ahdistavasti liikaa jostain syystä. Ei kurjasti pursuilevia kaappeja, tai työtasoja, joille ei mahdu työskentelemään. Ei hyllyssä pölyyntyviä turhina pyöriviä esineitä, ei tavoitevaatteita edelliseltä vuosikymmeneltä.

Kirjoitusintoni tökkäsi oikeastaan siihen, että jokaisen koti on niin henkilökohtainen asia. Jokainen elää tavallaan, ja laittaa kotiaan omaan silmään mieleisekseen, mikä on tietysti pelkästään huippujuttu. Tulee lämmin tunne päästä vierailemaan kotiin, jota on laitettu rakkaudella, oli se sitten runsas tai niukemmin sisustettu. 
Viimeinen asia, mitä toivon, on se tunne, että arvostelisin jonkun kotia tai makua. Nyt en tarkoita yhtään minimalistisuutta tai asketismia, elleivät ne sitten ole juurikin sitä, mitä henkilö omalta kodiltaan toivoo. En tarkoita myöskään tiukkapipoisuutta tavaramäärien kanssa, koska jokaisella on juuri se oma määränsä esineitä ympärillään, mikä tuo iloa.
Tarkoitus ei ole myöskään tietenkään poistaa mitään itselleen tai perheenjäsenelle rakasta, vaikkei sillä käyttöarvoa olisikaan.


Mutta siitä ilosta haluaisin kirjoittaa. 
Siitä, että arki tuntuu niin helpolle. Väljälle, avaralle, sille, että on helppo hengittää ja olla. Niin nopea siivota, kun tavaroiden kuljetteluun ei pala hetkeä kauempaa aikaa. 
Se onnen tunne, kun jää paljon aikaa käytettäväksi ihan muihin asioihin. 
Se, ettei tarvitse kuluttaa koskaan kokonaista päivää kodin järjestykseen vieraiden tai edes juhlien edellä. 
Että tuntee olevansa jotenkin todella vapaa, monella tapaa.
Nautin perusjärjestyksestä kodissa, ja silloin kun sen luomiseen ei mene hetkeä kauempaa, se tunne on jotenkin vaan niin hykerryttävän hyvä. 


Yksi juttu on myös talouspuoli.
Vaikka nautinkin todella sisustamisesta, pesän rakentamisesta (varsinkin syksyn tullen!) ja kodin kotoisaksi tekemisestä, rahaa säästyy, kun ei tee harkitsemattomia hutiostoksia.
Kun on kerran nähnyt sen vaivan, että veivaa joka ikisen turhaksi käyneen tavaran; vaatteen, kodintekstiilin, kengän ja tuikkukynttilän mahdollisimman luontoa säästäen ulos talosta, ei halua enää koskaan nähdä sitä vaivaa. Se pistää harkitsemaan tosi tarkkaan, mitä haluaa kantaa kynnyksen yli sisään, koskien myös ruokatarvikkeita.

Olen tämän reilun parin vuoden aikana tehnyt karsimista hitaasti ja ajan kanssa. Ostettiin siis irtaimistoineen tämä vanha talo, ja vuosikymmenten kerrostumia täällä on reilusti, niitä vähennetään harkiten. Koskaan en ole ollut suuren tavaramäärän ystävä, mutta tavaraa kertyy vähän huomaamattakin, lapsilta jää pieneksi ja ystävät lahjoittaa tarpeettomiaan, ja myös maku voi muuttua pikkuhiljaa.


Kirpparilla olen myynyt nyt parina kertana yhteensä noin 200 tavaraa; vaatetta, keittiötavaraa, sisustusjuttuja, lehtiä, kirjoja, leluja sun muuta. Löytöeläintaloon on lähtenyt useampi kestokassillinen tekstiilejä. Tori.fissä on mennyt kaikki, mitä sinne on listattu, vanhoista hevoskärryistä autoon, työkaluihin, lastensänkyihin ja polkupyöriin, samoin keväällä lähti suuret nojatuolit raheineen. Viimeksi lähti pihasta meille tarpeeton lipputanko facebookin roskalava-ryhmän avulla. 
Hiirenkakalla vuorattuja ulkovarastojen asioita on kiikutettu isoon kasaan pihalle ja pistetty tuleen. Siinä on joku aika alkukantainen, hurjan hyvä tunne.


Erilaisia raivaus- ja järjestämisoppaita alkaa olla suomeksi jo jonkin verran, samoin netistä löytyy paljon aineistoa inspiraatioksi. Vaikkapa hakusanalla elämän yksinkertaistaminen. Sillä usein sillä on sellainen vaikutus; kun aloittaa kodistaan ja ympäristöstään, se voi laajeta muutenkin elämään, voi päästää irti monesta, minkä aika ei enää ole, tai mikä kuluttaa ja vie turhaan voimavaroja, talousvaroja tai aikaa. 

Suosittelen kyllä lämmöllä jonkinlaista tarkastelua niihin omiin tavaroihin, miksi niitä säilöö ja kantaa mukana, huoltaa, korjaa, kuljettaa paikasta toiseen ja siivoaa, järjestelee, pyyhkii pölyjä. Itsekin huomasin monia ihan hassuja tunnesiteitä, joita olin kutonut moniin esineisiin. Niitä kun sitten realistisesti tarkasteli useammalta kantilta, oppi huomaamaan, että ihan höpsöjä juttuja sitä on kanniskellut mukanaan vuodesta toiseen, ja sai vapauden päästää niistä irti.

Yksinkertainen koti (mitä se sitten kullekin merkitsee ♥) tuo vapaan ja selkeän mielen, ja niin paljon iloa arkeen joka päivä, että en enää suostuisi hautautumaan tavaravuorien alle.

Iloa myös sun viikonloppuun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥