sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Päännollausta


Välillä tätä elämän pyöritystä pitää päästä tyhjentämään mielestä luonnon keskelle. 
Meillä on ollut yllättävän vilkas syksy, paljon kaikenlaista kivaa puuhaa ja menoa. 
Mutta välillä kaikkeen hyväänkin väsyy, niin iso kuin pienikin ihminen, ja tarvitaan metsää. 
Olen todella onnellinen, että  meillä rakastaa retkeilyä jokainen, varalapsemmekin lähtevät aina mielellään luontoon. On hienoa, miten lasten mielikuvitus lähtee aina lentoon inspiroivissa maisemissa, tänään oli mm. mukana keppihevosia ja satuhevosia maastolenkillä.

Rakkaimmat maisemat on niitä, joissa on vehreää havumetsää, ja jossain kohtaa rauhoittava järvi, joki tai lampi.. Vedellä on niin iso merkityksensä, mitä en osaa oikein selittääkään. Joku suuresti tyynnyttävä ja hyvää mieltä tuova vaikutuksensa sen kauneudella vain on. Tänään polku vei solisevan puron ohi, ja miten hyvältä se ääni kuulostikaan korvissa. 

Lempeää tulevaa viikkoa ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥