keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Luonnon rauhoittava voima


Aina välillä voi unohtua se, mikä valtava voima luonnolla tuossa vieressä onkaan. Helpoiten sen unohtaa silloin, kun päivä ei valaistu millään, eikä talvenrakastajalla ole edes kuuraa, vain märkää mutaa, mitä ihmiset kantaa eteiseen ja kissat keittiönikkunasta sisään.

Mutta heti kun aurinko pilkahtaakin, mikä voima sillä onkaan saada mieli kohoamaan ja askeleet kevenemään huomaamatta, mieli saa luovemman vaihteen silmään ja innostuu uusiin juttuihin.
Rakastan niitä näkymiä, kun auringon valo leikittelee kodin pinnoilla, rouhealla valkoisella lautaseinällä tai saa vanhan huonekalun hohtamaan. Ja kun kissat käpertyvät auringon laikkuun ottamaan iisisti.

Se tuntuu aikamoisen hykerryttävälle, että tämän vuodenajan pimein aika on taittunut ja kohti valoa mennään. Vaikka nautin kovasti syksystä ja talvesta, niin silti, voiko mikään olla hauskempaa kuin kevään tulo ja sen valo! Riemunkirjavat tulppaanit aloittaa tämän väririehaantumisen ja fiilistelyn heti vuoden alkupuolella ja lupailee kirkkautta, lintujen sirkutusta ja elämää syksyn ja alkutalven unisen harmonian jälkeen.

Haluan kuitenkin olla kiitollinen aina kun katselen maisemia ikkunasta, niinä harmainakin päivinä. Nauttia luonnosta, missä muodossa hyvänsä. Joskus käy tuuri ja suuret lumihiutaleet leijaileekin rauhaksiin alas taivaalta. Kyllä silloin tulee fiilisteltyä yhtä lailla kuin auringon paisteessa. Kiskottua saappaat jalkaan ja lähdettyä metsään, missä sen parhaiten tuntee.
Miten luonto rauhoittaa.
Upea, rakas luonto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥