maanantai 8. tammikuuta 2018

Tyhjä taulu


Kuvat on joulukuulta yhdeltä ihanalta ohikiitävältä hetkeltä, kun tännekin saatiin tuota lohdullisen kaunista ja valaisevaa valkoista..


Jonkinlaista välikatsausta mieli on alkanut nyt kovasti pyöritellä läpi. 
Uusi, mahdollisuuksia täynnä oleva vuosi on alkanut, ja vihdoin se paraneminenkin vuoden taistelun ja hurjan toivomisen jälkeen. Nyt ei tarvitse enää hissutella ja varoa, hidastella päivästä toiseen ja tehdä mahdollisimman vähän ja varovasti. Nyt ei tottavie tee mielikään hissutella, ei sitten lainkaan, vaikka mikään päätähuimaava puuha ei omaan tyyliin kuulukaan.

Jotenkin kangas on nyt niin tyhjä. Mitä maalaisin sille? 
Vähän kuin olisi kävellyt tienristeykseen, eikä ole ihan varma, mihin suuntaan jatkaa.
Haaveita kyllä on, vähän isojakin. Onneksi rinnalla kulkee se rakas järjenääni, joka kannustaa ja rohkaisee, mutta pitää kuitenkin molempien jalat maassa. Ehkä joskus turhankin tiiviisti ;) 
Täytin vastikään 30, ehkä tähän ikään on ihan luonnollistakin pohtia jo läpikäytyjä, sekä tähystellä horisonttiin, mitä näkyy? Millaisia tavoitteita asettaisin, tai haluaisin saavuttaa. 
Tänään olen vähän hukassa, ehkä huomenna jo selvemmillä vesillä.
Ainakin tapaan sympaattista ja viisasta ystävääni, jotenkin se ystävälle puhuminen aina niin kovin selkiyttää omiakin ajatuksia ja tunteita. Ystävät on todellakin kullanarvoisia oman perheen ohella, arvostan suuresti jokaista rakasta ympärilläni. Heitä, joihin voi tukeutua aina välillä, kun oma askel haparoi ja mieli on täynnä kysymysmerkkejä. Niin kauan, kunnes mieli saa taas rauhan ja tasapaino lakkaa horjumasta. Ja toivottavasti olla tukipilarina toisinpäinkin, selvitellen yhdessä näitä ihmeellisiä, sokkeloisia teitä. 
Mitä edestä löytyykään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥