keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Keuhkokuume


Jospa yrittäisin hieman saada ajatuksia koottua tälle illalle. 
Viime päivät on menneet mieli todella myllerryksissä ja väsyksissä, enkä ole vielä onnistunut saamaan sitä kasaan.
En muista, mitä olen puhunut kaksi minuuttia sitten, tai miten tehdään asioita, joita olen tehnyt kymmeniä tai satoja kertoja päänuppi automaatio-asetuksilla. En yhtäkkiä ymmärrä, mitä tarkoittaa jokin aivan tavallinen sana, kuten hanskalokero. 
Nämä asiat johtuu siitä, että olen viime päivinä pelännyt ehkä enemmän, kuin koskaan. 
Minun maailman rakkaimpani oli lähellä menehtyä, ja siinä jos missä riittää käsiteltävää vielä pitkään. 

Kuten kerroin reilu viikko sitten, O oli kovassa influenssassa, ja tiistaina huoli painoi kovin. 
Mutta jo kahden lääkärissä turhaan käydyn kerran jälkeen emme ymmärtäneet, mikä hätä jo tuolloin oli. Seuraavana päivänä, tasan viikko sitten, O olikin sitten kiidätetty pikavauhtia Jorviin teho-osastolle. Piinalliset päivät siellä, josta viikonlopuksi lähisairaalan tehovalvontaan, josta tavalliselle osastolle, josta kotiin. Kotona vielä ensimmäisenä iltana, eli eilen, nosti kuumeen, ja taas huoli raastoi sydäntä. 
Tänään näyttää rauhallisemmalle, joten uskallan nyt näpytellä tätä. Selvittiin? 
Pitkä toipuminen kuitenkin keuhkoilla edessä, ja vielä tulee varmasti olemaan rankkaa myöhemmin, kun liikkeessä olo on O:llekin se luontainen meininki. 
Toipumista vaatii mielikin, jolla olisi samaan aikaan niin paljon asiaa, ja niin tyhjää. 
Mutta sen tiedän, että nyt ei ole parempaa paikkaa kuin rakkain kainalossa.

8 kommenttia:

  1. Voi ei! En osaa edes kuvitellakaan minkälaista teillä on ollut. Toivon koko
    sydämestäni että oikeasti pian helpottaa ja uskallat huokaista. Aiva kamalaa!
    Virtuaalihalit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sinulle lämpimästä viestistäsi ♥ Ehkä pikkuhiljaa nyt jo uskallan hengittää :)♥

      Poista
  2. Onpa ollut rankka tauti. Voimia ja paranemisia!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi2/22/2018

    Voi kauheeta mikä tilanne. Kyllä varmasti säikäytti teidät kaikki.

    Meillä oli joulun aikaan ilmeisesti influenssa koko perheessä. 10v lapsi sairasti 2.5 viikkoa, oli siis lämpöilyä yms. Minä stressaavana ja ylihuolehtivana äitinä ehdin pelätä jo vaikka mitä, vaikka hän olikin koko ajan onneksi suhteellisen hyvävointinen. Miehellä olikin sitten meilläkin se kovempi setti, mutta toipui onneksi hänkin.

    Toivottavasti pahin olisi jo takanapäin. Voimia ja terveyttä teille kaikille!

    terv. Marika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä, Marika ♥
      Huoli on tosiaan kammottava kun lapsi sairastaa, meillä molemmat tytöistä myös sairastivat samaan aikaan miehen kanssa, toisella oli korkea kuume useamman päivän ja vielä sitten lämpöilyä monta päivää. Olin myös huolesta soikeana, niinhän me äidit usein kai ollaan.
      Nyt näyttää jo paljon paremmalle, tytöt toipui jo täksi viikoksi lomakuntoon ja tuo mieskin pikkuhiljaa.

      Poista
  4. Anonyymi2/22/2018

    Itku tuli kun luin tätä, viimeksi kun nähtiin olit niin iloinen omasta paremmasta terveydestä ja voi kun se hyvä tilanne ois voinut teillä kaikilla jatkua..<3

    Onneksi nyt on jo paremmin.... hirveästi halauksia teille ja ethän epäröi ottaa yhteyttä jos mekin voidaan millä tahansa tavalla auttaa! <3

    t. toinen sairastupalainen Janet, vaikka ei meillä mitään noin vakavaa/pelottavaa ole ollut....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana viesti Janet, kiitos ♥ ♥
      Mä oon edelleenkin iloinen omasta terveydestä, kun oon voinut täällä hoivata potilaita, kun jostain hämärästä syystä en sairastunut tähän ollenkaan :o
      Kaikki te ystävät olette kyllä ihan mielettömän huippuja ja ihania ja parhaita, kyllä ootte pitäneet meistä niin hyvää huolta ♥
      Toipumista sinne myös kovasti ♥ Kohta on KEVÄT ;)

      Poista

Lämmin kiitos viestistäsi ♥