lauantai 24. helmikuuta 2018

Loman loppuun


Talviloma lähentelee loppuaan, huomenna saakin jo katsoa, että kaikki on valmiina koululaisten kanssa. 
Onneksi meillä ei ollut yhtikäs mitään sovittuna tälle lomalle, kun se menikin niin erilailla, kuin ajatuksena oli. Tytöt on kuitenkin päässeet yökyläilemään rakkaaseen serkkulaan, leikkimään ja touhuamaan, ja siellä onkin puuhasteltu vaikka mitä hauskaa ♥ O:kin oli onneksi ajatellut pitää lomaa, niin ei tarvinnut alkaa perumaan mitään sovittuja töitäkään, todella helpottavaa.

Yritänpä tässä siis tonkia esille kaikkia hyviä puolia.
Muutenhan meininki on ollut melko alavireistä vielä, mies kyllä toipuu, ja suurin huoli on saanut taittua, mutta silti jotenkin niin hauraalta ja oudolta vielä tuntuu arki. Tai eihän tämä arjelta ole tuntunutkaan, vaan joltain oudolta välitilalta. 
Väsymys on suuri edelleen, potilaalla ja tällä hoitajalla myös. Pillahtelen itkuun mitä turhimmistakin jutuista, mikä ei yleensä ole tapaistani. En muista edelleenkään mitään, ja sen rasittavuuden haluaisin korjaantuvan mielessä pikapikaa.
Toinen sitten arvattavastikin tuskastuu, kun sallitut tekemiset on hyvin vähissä, eikä voimatkaan riitä. 

Ehkä se elämä kuitenkin taas pian näyttää sen normaalin hyvän arkisen puolensa, missä uskalletaan luottaa täysillä siihen, että kyllä se kantaa. Ja mielessä pian ihan eri jutut, toivotaan. 
Pakkasten kauhistelut, wilma-viestit, toppavaatteet, aamupalat, mitätänäänsyötäisiin-pähkäilyt, takkapuiden raahaamiset, kauppareissut, postit, päiväteet hunajalla. Kaikki ihan ja ihanan tavallinen. 

Sitä ennen vielä sunnuntai kotona, kaikki koolla. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥