lauantai 17. maaliskuuta 2018

Positiivisuudesta


Niin moni mun läheisistäni on käsittämättömän positiivisia ihmisiä. 
Ihailen ja rakastan sitä ominaisuutta. 
Yksi heistä on tuo rakkaimpani.
Silloinkin, kun mies teki raskasta ja pitkää päivää raksalla, kotiin pelmahti sahanpuruntuoksuinen mies - ja hymy. Ja ne naururypyt silmäkulmissa, ohh kertakaikkiaan kun ne ihastuttaa mua!
Pikkuhiljaa vuosien varrella, kun on saanut seurata sitä tyytyväistä ja asiat positiiviseksi kääntävää leppoisaa asennetta, se on alkanut nyt kiehtomaan, mietityttämään ja ihastuttamaan aina vain enemmän.
Mistä se tulee? Mitä oman positiivisuuden eteen voisi tehdä? 

En ole koskaan kuullut mieheni huutavan vihaisena, eikä koskaan ole tarvinnut nähdä rähjäystä tai räjähtelyä, vaikka kuinka olisi minkälainen tilanne käsillä.
Miten helppoa ja huojentavaa sellaisen ihmisen kanssa onkaan elää. Luotettavan ja turvallisen kuin kallio. 
Mutta ei pelkästään se, ettei osoittaisi suuria vihan tunteita, vaan myös se, miten suhtautuu niihin haasteisiin ja elämään ylipäätään. Peittelemättä negatiivisia asioita, mutta antamatta niille turhaa valtaa mielestä. Näkemällä aina jotain hyvää, näkemällä tilanteiden valoisat puolet, keskittymällä niihin.


Jostain luin aika viisaan kysymyksen, jonka joku oli tehnyt.
Mitä saapuu, kun sinä astut huoneeseen?
Millaisia tunnelmia sinusta huokuu, millaista mielialaa, asennetta? Millaisia asioita haluat kertoa toiselle? Miten voisit tuoda toiselle lisää hyvää mieltä? Mistä iloitsit ja olit kiitollinen tänään, kerroitko siitä? ♥ 

Aiemmin en oikein muista paneutuneeni tähän asiaan, ja joinain aikoina en varmasti ole ollut ilahduttavaa seuraa. Joskus väsymys ja uupumus ottivat mielestä vallan. Ehkä sorruin keskittymään liikaa stressaamiseen, huoliin ja niihin pelkoihin, joista suurin osa ei toteutunutkaan.
Nykyisin ajattelen, että vaikka väsyneenäkin, millainen haluan olla lähelläni oleville. 
Haluan arvostaa ympärilläni olevien oikeutta saada nauttia rauhaisasta ja hyväntuulisesta ilmapiiristä. 


Olen huomannut, että silloin itselläkin on aidosti paljon helpompaa olla, kun tsemppaa mielen positiivisen puolelle, vaikka joskus joutuisi oikein puristamalla puristamaan sen hyvän ajatuksen päähänsä. Ja sekin oiva taito helpottuu ihan varmasti harjoittelemisen ja päättäväisyyden myötä.
Kun päättää ajatella sitä kultareunusta synkän pilven keskellä, miten siitä saakin oikeasti hyvää mieltä ja tyytyväisyyttä, toisin kuin siinä tapauksessa, että jäisi murehtimaan synkkyyden keskelle. 
Kun ei jätä negatiivisuudelle turhan suurta sijaa mielestään, pikkuhiljaa työstäen lempeästi niitä omia ajatusmalleja. 

Tietysti on erilaisia tilanteita.  
O:n vakavan sairastumisen aikaan positiivisuus oli poissa, myös täältä. 
Ehkä tietynlainen turvallinen pohja on oltava, jotta voi keskittää kehittämään myönteisyyttä.
Mutta siitä taas riittäisi niin paljon juttua lisää, että parempi jättää toiseen kertaan ja kiitos jos jaksoit tänne saakka :) 

Kaunista viikonloppua, toivottavasti saat nauttia tästä mielettömästä auringonpaisteesta!

2 kommenttia:

  1. Kotona tuossa olisi petrattavaa, tuossa mitä astuu huoneeseen mukanani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti meillä kaikilla on petrattavaa jossain kohden. Onneksi jokainen päivä on uusi mahdollisuus :) ♥

      Poista

Lämmin kiitos viestistäsi ♥