lauantai 12. toukokuuta 2018

Keskeneräisyydestä


Mulla oli lasten leikki-ikäaikaan mielessä sellainen käsitys, että jos tänään teen enemmän, huomenna tarvitsee tehdä vähemmän, ja mulla on ehkä aikaa levätä. En ymmärtänyt, että sitä levollista huomista ei koskaan tullut, aina tuli uusia tekemisiä. En ymmärtänyt, että se lepo olisi pitänyt ottaa siinä hetkessä, antaa hommien vain olla. Enkä ymmärtänyt sitäkään, miten vara-akuilla jo kävin. 
En osannut levätä.
Toisinaan kyllä muka rentouduin, mutta lepäsikö pääni oikeasti? Eipä levännyt. Kovalevy oli jatkuvasti täynnä seuraavaa hommaa ja mielessä askarteltavaa asiaa ja huolta, enkä osannut nollata sitä. En keskittyä aidosti yhteen asiaan kerrallaan.
Siinä ajauduin sitten aika nopeasti suorittamisen kierteeseen, jossa ilo himmenee. 
Aloin myös purkaa sitä vyyhtiä ihan väärästä päästä, esimerkiksi laitoin blogin pois (2013), aloin siis karsia juuri niitä asioita, joista saan iloa, jotta voisin suorittaa enemmän. Ei hyvä!
Aika kauan aikaa meni painiessa sen kanssa, kunnes lopulta ymmärsin, mistä on kyse ja miten sitä asiaa lähdetään korjaamaan.


Todella pikkuhiljaa aloin valaistumaan siihen tosiseikkaan, että elämä on aina kesken. Olen sitä itse, ja kaikki ympärilläni myös. On pitänyt oppia hyväksymään se, että vaikka tekisin hommia pää punaisena yötä myöten, niin aina tulee uusia tehtäviä, ei ne vaan lopu tekemällä. Että välillä on todella paljon parempi idea painella nukkumaan ajoissa, vaikka kuinka olisi sata juttua edessä, ja jatkaa virkeällä päällä seuraavana päivänä. Paljon parempi tehdä joskus vähän sinnepäin, kuin uuvuttaa itsensä joka kohdassa täydellisyyteen pyrkivällä suorituksella.

Sairastaminen viime vuonna oli myös loistava opettaja, kun niin montaa asiaa ei pystynyt tekemään. Se opetti paljon armollisuudesta itseä ja muita kohtaan. Sen, että elämää ei ole mitään järkeä suorittaa kireä vanne pään ympärillä hirveällä hopulla ja sydän jyskyen, kun voi valita toisin. Nykyisin haluan tehdä valintoja, jotta voin välttyä kiireeltä ja stressiltä niin pitkälle kuin itse voin päättää. Kiire voi joskus olla vain omassa päässäkin, usein siinä kohtaa, kun on mennyt vähän liian lujaa vähän liian kauan. Voi olla pelottavaa jättää kalenteriin tyhjää tilaa ja joutua vastatusten oman mielensä kanssa.


Mitä voisi tehdä sen eteen, että lakkaisi juoksemasta päättömästi stressierkkinä vain saadakseen täydellisesti valmista ehkä pikkuiseksi hetkeksi, jos siksikään? Että elämä ei olisi ankeiden velvoitteiden täyttämää tarpomista ja loputonta tulipalojen sammuttelua?

♥ Priorisoi
Mikä on sinulle ihan oikeasti tosi tärkeää? Perhe, läheiset, koti, vapaaehtoistyö, tavoitteet? Tähän kun lisätään vielä tarpeeksi nukkuminen, liikkuminen ja hyvin syöminen, niin paletti pysyy jo aika hyvin kasassa, ja jaksaa painia taas paremmin seuraavan haasteen edessä. 
   
     ♥ Laske rimaa
Tämä on tärkeä juttu. Oikeasti, välillä on todella okei tehdä vähemmän, tai mennä sieltä, missä aitaakaan ei enää ole. Kuka on asettanut sen riman niin korkealle, ja miksi? Miksi joku asia on tehtävä juuri näin tai tehtävä ollenkaan? Jos se ei motivoi ja tsemppaa vaan aiheuttaa pelkkää ahdistusta, se ei ole sen arvoista. 

♥ Delegoi
Koti on koko perheen juttu ja kun kaikki tekee jotain niin kenellekään ei lankea liian suurta kakkua.
Joskus sekin helpottaa jo tosi paljon, kun pienten lasten kanssa joku tyhjää tiskarin, tai vie lapset ulos leikkimään, niin että voi itse vetää vaikka päikkärit tai keittää kupin kuumaa ja istua rauhassa. Kuunnella välillä hetken hiljaisuutta ja omia ajatuksiaan.
Ethän kanna töissä turhan raskasta kuormaa yksin?
Välillä on niin liian tottunut pärjäilemään yksin, ettei edes ymmärrä, että apuakin voisi olla tarjolla.

            ♥ Valitse taistelusi
Ihan jokaista lankaa ei vaan voi pitää käsissä samaan aikaan. Mitkä olisi ne omat tärkeimmät asiat, pitää niistä kiinni. Kaikki asiat eivät vaan mahdu täydelle huomiolle, ja silloin pitää päättää, mihin keskittyy. Keskittyä niihin, jotka on päättänyt nostaa elämässä tärkeysjärjestyksen tappiin. Antaa lopun olla.

         ♥ Yksinkertaista
Turhien asioiden hävittäminen kotoa, kalenterista, päästä ja rutiineista. Tarvitsenko kakkosautoa, jäsenyyksiä, tilauksia, osallistumisia, siivousrutiineja, opittuja malleja, kaikkia näitä itselleni luotuja velvoitteita. Saattaa säästyä aika kasa aikaa, vaivaa ja rahaakin siinä samalla, kun päästää irti turhasta.

    ♥ Elä hetkessä
Tämä on mun lempparini nykyään, ja tekee mielelle niin paljon hyvää. Keskittyä siihen, mitä on tekemässä, palautua olemassa olevaan hetkeen mahdollisimman monta kertaa päivässä. Sekin helpottaa stressin tunteen poistumista ihmeen paljon. Se helpottaa huomaamaan niitä kauniita, pieniä hetkiä, joita arki ja elämä on pullollaan, jos ei ole liian kiire havainnoidakseen niitä. Lapsen pientä maailman pehmeintä kättä, kirkkaanvihreitä pikku lehtiä auringon kirkastamassa koivussa, puolison lempeitä silmiä, ystävän ihanaa hymyä.


En olisi ikinä voinut uskoa, miten hyvältä elämä voi tuntua. Rauha, tyyneys ja ilo, joita etsin ihan kaikkialta muualta, kumpuaa nyt sieltä mistä pitääkin, eli sisältä. Joka päivä riemuitsen suhteellisesta terveydestä, mikä mahdollistaa tuotteliaisuuden hyvällä fiiliksellä. Rakastan sitä, että saan tehdä, kun se sujuu ilman stressiä ja kohtuutonta väsymistä. Jokaisena tällaisena päivänä olen järjettömän kiitollinen. Suuri suorittamisen painolasti on poistunut ja olo on vapaa ja keveämpi kuin koskaan.

Mitä upeinta aurinkoista ja lämmintä viikonloppua myös sinne, nautitaan tästä nyt!

4 kommenttia:

  1. Anonyymi5/20/2018

    Todella hyviä ajatuksia ja hyvä kirjoitus, jonka kaikkien pitäisi lukea.

    Elviira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Elviira!
      Kiitos paljon ihanasta kommentistasi ♥
      Huippua kesää sinulle!

      Poista
  2. Anonyymi7/18/2018

    Tämä blogi on ihana, kiitos, kun jaksat kirjoittaa!

    -Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sanna ihanasta kommentistasi, mikä innostaa taas jatkamaan! ♥

      Poista

Lämmin kiitos viestistäsi ♥