sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Puutarhafiksaatio


Tämän kesän alku vaikuttaa taas ihan erilaiselta, kuin kaikki muut tätä ennen. 
Tuntuu, että takataskussa on aika paljon oppia siitä, millainen tyyppi sitä on. Minkä verran jaksaa, miten tämä introvertti palautuu ja mitä se rakastaa. Yksi uusi rakkaus syttyi ihan yhtäkkiä pihassa puuhasteluun, ja siellä mylläisin nyt mieluusti kaiken liikenevän ajan. Jos tähän mennessä kukkapenkin uudelleen perustaminen on tuntunut aika työläälle ja rasittavalle ajatukselle, niin nyt en malta odottaa, että pääsen lapion varteen ja touhuamaan. 

Olen äärimmäisen iloinen tästä fiiliksestä, sillä puuhaa riittää ihan niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Täällä kasvaa esimerkiksi syreenien ja ruusujen alkuja villinä hurjat määrät, niitä kun ripottelisi mieleisiin paikkoihin, niin saisin sitä haaveilemaani kukkivaa puutarhaa. Jo istutetutkin kaipaavat huolenpitoa, viime päivinä olen tyhjennellyt biokompostista hyvää rakennusainesta pensaiden juurille. 
Vaikka tuntuu vähän hassultakin istuttaa yhtä pikkuruista pionin alkua tämän kokoiseen pihaan, niin juuri niistä pienistä yksityiskohdista isompien linjojen kanssa se mieleinen piha varmasti muotoutuu. 

Miksi tuntuu juuri nyt niin virkistävän ilahduttavalle siellä ulkona mönkiä, niin ero on varmaan se, että tällä hetkellä on energiaa aivan erilailla edellisvuosiin verrattuna, sekä jo paljon vähemmän mitään pakollista remppameininkiä. On siis aikaa niille jutuille, joita ei ole pakko tehdä, vaan mistä nauttii. Ja se on kyllä ihan mielettömän kivaa! Kelitkään ei ole olleet yhtään hullummat tämän uuden villityksen toteuttamiseen (ainakaan en mainitse tähän saumaan mitään haaveesta saada pikkuisen raikastavaa kesäsadetta :)) 

Hyvää mieltä uuteen viikkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos viestistäsi ♥