maanantai 16. heinäkuuta 2018

Helleaallon alla


No hei, lämmintä on! Päälle 30 astetta mittarissa, kyllä nyt tarkenee ihan tosissaan. Aikamoinen tuuri sinänsä, että eilen on omat kesän työt laitettu pakettiin ja nämä tulevat päivät on väljyyttä ja vapaata aikaa täynnä. Tulee kyllä nyt niin tarpeeseen kaiken sen hulinoinnin jälkeen. Hassua, miten sitä keväällä kuvitteli tämän kesän olevan jotenkin tosi rento ja vapaa enimmistä meiningeistä, kun tähän asti meno on ollut aika villiä. 
Mutta nyt. Ihana päätänollaava aikatauluttomuus. Vähän intoa siitä himmentää se, että se paras toveri, mies, on pari viikkoa reissun päällä ja tyttöjen kanssa täällä keskenään pidetään mökkiä pystyssä. Mutta jos päivät jatkuu tätä rataa, ettei edes huomaa kun taas on jo ilta ja mieli on ihan hattaraa niin mikäpä tässä. Olen päättänyt nauttia tästä kesähuumasta ja imeä auringon lämpöisiä fiiliksiä itseeni. Vaikka en olekaan kesätyyppi ja nämä lämmöt tuntuu mulle tukalille niin haluan silti nauttia auringosta ja valosta. Jaappailla omassa pihassa, ihmetellä kasveja ja hengitellä rauhaksiin kesän tuoksuja. Nauttia hitaista hetkistä, kahlata kirjoissa ja rantavesissä, nukkua pitkään. Keskittyä omiin tyttöihin ja yhdessäoloon. Ehkä joku päivä lähdetään mustikkaan. Mutta ennen kaikkea otetaan iisisti ja keräillään voimia.

23 päivää vielä koulun alkuun, ja yksi innokas oppilas täällä jo kyseli, että koska lähdetään koulutarvikeostoksille. Tässä talossa on rutiinien rakastajia :) 

Ihanaa fiilistä näihin päiviin!

2 kommenttia:

  1. Anonyymi7/19/2018

    Hei! Ihan mahtavia kuvia taas! :)

    Tuli muuten mieleen, että oletko perehtynyt introverttiyteen tai erityisherkkyyteen.

    Tunnistan vaan monesta kohtaa kirjoituksista itseni ja omia tuntojani tutkailtuani olen päätynyt siihen että olen todellakin introvertti ihminen. Ja osin varmaan myös erityisherkkä.

    Siinä missä joku kaverini on innoissaan kun on kalenteri täynnä puoleksi vuodeksi eteenpäin, minä ahdistuisin siitä ihan kauheasti. Nautin eniten siitä, että ei ole mitään sovittua tulossa. Ahdistun tosi herkästi useasta ennalta sovitusta tapaamisesta esimerkiksi. Ja toisaalta vaikka näissä tapaamisissa sitten onkin mukavaa, olen usein tosi väsynyt sen jälkeen. Jotenkin se vie minulta erityisen paljon voimia.

    Olenkin tässä 40 ikävuoden lähestyessä alkanut ymmärtämään, että minulla on oikeus viettää elämääni sillä tavalla kun sen itse koen parhaaksi. Kaikkeen ei tarvitse suostua pelkästään kohteliaisuudesta. Myös luonnon löytäminen ihan uudella tavalla on tuonut voimia. <3

    Tähän nyt tuli tällaista kummalista pohdintaa, mutta tulipahan kirjoitettua :D

    terv. Marika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kiitos tosi mielenkiintoisesta ja innostavasta viestistäsi, Marika!
      Aina välillä jossain sivulauseessa ehkä olen maininnut jotain näistä introverttiominaisuuksista, mitä siis tunnistan itselläni myös vahvasti. Kaikki, mitä kirjoitit, on mullekin oikein tuttua :) Tekisipä jossain vaiheessa mieli kirjoitella enemmänkin tästä aiheesta, sillä itsestä tuntuu, että ymmärrys on tuonut elämään tosi paljon helpotusta. Kun tajuaa, miksi toimii jollain tavalla ja tietää, että mikä toiminta aiheuttaa ongelmia pidemmän päälle. Kuten se, että itse nollaudun siitä, että saan olla ihan yksin hetken ja uuvun, jos sitä hetkeä ei tule. Ja väsyn paljon tapaamisista, vaikka rakastankin ihmisiä, joten en tuki kalenteria täyteen sopimalla liikaa. On mahtavaa löytää se tasapainoinen tapansa elää niin, että itsellä ja läheisillä on hyvä olla.
      Luonto on myös mielettömän hieno tasapainottaja ja rauhan tuoja, hienoa, että olet sen myös löytänyt ♥
      Ihanaa kesää sinne!

      Poista

Lämmin kiitos viestistäsi ♥